keskiviikko 31. joulukuuta 2014

Jäiset välipäivät ja hyvää uutta vuotta!

Tällä hetkellä ollaan taas plussan puolella, mutta joulun kummallakin puolella ehti olla viikon pakkasta ja siinä ajassa Kauhalaan ehtii muodostua jo jäätä kiivettäväksi asti. Putoukset ovat hyvin positiivisia, helppoja, eikä niillä ole paljoakaan korkeutta. Tällä ei kuitenkaan ole merkitystä siinä vaiheessa, kun melkein kolme kuukautta kestänyt sisäkausi on viimein ohi ja pääsee ulos kiipeämään. Sillä kiipeilyllisesti huonoin päivä ulkona voittaa mennen tullen parhaan sisällä.

Hyvää uutta vuotta kaikille ja toivotaan ulkokiipeilykauden kestävän seuraavat kolme kuukautta!

Kauden ensimmäinen liidi.

Kyllä ruuvaaminen on vain mukavaa.

Kauhalassa riittää jo jäätä.

sunnuntai 14. joulukuuta 2014

Moronvuoren tupa

Alkusyksystä luin jostain, että Valkmusan kansallispuistosta löytyy päivätupa. Seuraavien kuukausien aikana uumoilin monesti, että tupaa pitäisi lähteä katsomaan, mutta sopivaa aikaa ei meinannut millään löytyä. Lopulta päätin käyttää tupa-bongaukseen yhden pekkaspäivän ja ajaksi valitsin itsenäisyyspäivää edeltävän perjantain. Seuraksi reissuun sain tällä kertaa Leekon ja Paavon, joten ihan yksinäni en joutunut ulkoilemaan lähteä.

Perjantaina siis heitin aamusta Aaron hoitoon ja Elinan töihin. Sitten suuntasin Passatin nokan kohti itää. Reilun tunnin kestänyt ajomatka meinasi olla lopussa hieman haastava, sillä kännykän navigaattori alkoi sekoilemaan Loviisan kohdalla ja väitti minun ajavan kokoajan viereisillä pelloilla. Lopulta pääsin kuitenkin Valkmusan parkkipaikalle ja kävely tuvalle pääsi alkamaan.

Polkuosuus alkaa

Luola kallion kyljessä

Sammaloitunutta kalliota polun varressa.

Moronvuoren tupa

Ensimmäisen kilometrin kuljimme hiekkatietä ja siltä sitten siirryimme leveälle polulle, jota oli vielä toinen kilometri. Reitin varrella oli hienoja kallioita ja hyvän kokoisen luolankin löysin, mutta suosta joka on se Valkmusan juttu, en nähnyt vilaustakaan.

Kunpa metsikkö olisi pysynyt tällaisena, niin olisin varmasti päässyt suon laitaan.

Tuvalle päästyäni kaivoin kartan esiin ja päätin tehdä vielä pienen metsikkörymistelyn, jotta pääsisin kalliolle, joka sijaitsi Valkmusan suurien soiden reunalla. Ensimmäisen parisataa metriä menivät todella hyvin metsikössä, mutta sitten koivikko alkoi muuttua todella tiheäksi ja huomasin useaan kertaan kulkevani aivan väärään suuntaan reittiä pusikon läpi etsiessäni. Kompassiahan minulla ei tietenkään ollut mukana vaan yritin suunnistaa kännykän maastokartan perusteella. Tässä oli vain se ongelma, että sain kulkea aina jonkin matkaa ennen kuin huomasin ruudulta jälleen kääntyneeni. Tilannetta ei myöskään auttanut, että Leekon ja Paavon hihnat olivat koko ajan sotkussa puiden ympärillä.

Suolle pääseminen ei todellakaan ollut tämän rymistelyn arvoista.

Lopulta matkaa kalliolle oli enää reilut satametriä, mutta tässä vaiheessa koivuryteikkö muuttui niin läpipääsemättömäksi, etten ollut sellaisessa koskaan aikaisemmin yrittänyt kulkea. Tässä kohtaa minun oli pakko päättää, ettei kalliolle pääseminen ollut enää tämän vaivan arvoista. Käännyin takaisin tuvan suuntaan ja muutaman harhapolun ja usean väärältä puolelta puuta kulkevan hihnan selvittämisen jälkeen pääsimme takaisin tuvan pihaan. Vajaan tunnin kestänyt lenkki ei ollut missään nimessä vaivansa arvoinen, mutta onneksi nyt oli aika reissun päätarkoitukselle eli tupaan tutustumiselle ja makkaran paistolle.

Tupa toiselta puolen ja tulipaikka.

Sisällä oli todella siistiä.

Kävin ensin tutustumassa tupaan ja se olikin todella siistissä kunnossa. Olin toivonut, että voisin pistää tulet tupaan ja paistaa siellä makkarat, mutta siellä olikin vain puuuuni, joka toimii varmasti hyvin lämmittämiseen, mutta makkaran paisto ei sillä olisi oikein onnitunut. Siirryin siis keittokatokseen tulia tekemään.

Juuri kun sain tulen syttymään saapui kaksi miestä pihapiiriin. Heillä oli tarkoitus kuvata jotain suolla, joten hekin olivat etsimässä Valkumusan suoalutta. Jouduin kertomaan heille, etten ollut soita itsekään nähnyt vaikka kovasti olin yrittänytkin. Suosittelin heille, että kannattaisi ajaa kansallipuiston toiselle reunalle, josta lähtee pitkospuureitti suoraan suolle. He kiittelivät tiedosta ja lähtivät takaisin autolleen, jotta pääsisivät kuvaamaan ennen kuin ilta alkaa hämärtymään.

Retken parasta antia.. Kahvia kupissa ja makkarat paistumassa.

Miesten lähdettyä laitoin makkarat ritilälle ja otin eväsleivät esiin. Kaadoin tietenkin myös kahvia kuppiin ja rauhoituin tulen ääreen eväitten syöntiin. Myös Leeko ja Paavo saivat eväsleivistä oman osansa kuten myös makkaroista.

Eväät syötyä keräsin tulipaikalle levittämäni varusteet reppuun ja suuntasin autoa kohti. Kävellessä tuumailin, että pitäisikö itsenikin ajaa vielä kansallispuiston toiselle laidalle, jotta näkisi Valkmusan laajat suoalueet. Vähän ennen autoa huomasin kuitenkin reitiltä haarautuvan polun ja lähdin seuraamaan sitä. En ehtinyt kuitenkaan ottaa montaakaan askelta, kun edessäni levittäytyi suuri suoalue.

Kananiemensuo

Jätin Leekon ja Paavon puuhun kiinni ja siirryin suon reunaan ottamaan muutamia kuvia. Tässä vaiheessa tunsin pienen piston omatunnossani, sillä olinhan ohjannut aikaisemmin näkemäni miehet huomattavasti pidemmän lenkin kautta alueen toiselle laidalle. Sille en kuitenkaan mahtanut enää mitään.

Otin vielä muutamia maisemakuvia, jonka jälkeen oli aika palata autolle ja suunnata keula kotia kohti. Takaisin Kilossa olin viiden pintaan, joten olin viettänyt sangen tarkasti normaalin työpäiväni mitan ulkoilureissulla.

maanantai 1. joulukuuta 2014

Jäätä odotellessa

Edellisestä ulkokiipeilykerrasta alkaa olla jo pari kuukautta, eivätkä lähiviikkojen sääennusteet näytä kovinkaan hyviltä jään muodostumisen kannalta. Tämä siis tarkoittaa, sitä sisäkiipeilykausi jatkuu vielä vähän aikaa. Onneksi stadikalla pääsee drytoolaamaan, niin ainakin jokainen kiivetty metri on hyödyksi jääputouksia ajatellen.

Ulkokiipeilyä kaivatessa tuli tehtyä pieni video syksyn viimeisestä noususta Kauhalassa. Useamman kerran reitin ruksia tuli hinkattua, ennen kuin pää kesti sen ylittämisen, mutta tulipahan se viimein lähetettyä.



Pool Cleaning Guy, 5+ from Jani on Vimeo.