Isolla kivellä

Mummolan pellon toisella puolella seisoo iso kivi, jonka juurella ja päällä leikimme lapsina sangen usein. Olen ymmärtänyt, että myös äitini ja hänen sisaruksensa ovat leikkineet siellä aikanaan. Enoni mainitsikin tämän reissun jälkeisenä iltana, ettei se kivi taida ihan niin iso olla mitä hän muistaa lapsena sen olleen. Aaron kanssa emme ole kuitenkaan vielä päässeet kyseisellä kivellä käymään, mutta onneksi viime viikonloppu toi muutoksen tilanteeseen.

Valmiina matkaan. Taustalla näkyy Iso kivi

Lunta mökin ja kiven välisellä alueella oli todella paljon, joten varustauduin matkaan korkeavartisilla saappailla. Aarolle otin pulkan mukaan, joten hänen tarvitsi vain pitää kunnolla kiinni, niin perille pääsy oli taattu. Myös Uula lähti mukaamme, koska syvä hanki oli mitä parhain tapa saada sen menohaluja hillittyä.

Kauaksi emme ehtineet pihasta, kun minulla oli jo lunta kengässä, mutta en antanut tämän haitata. Reissusta ei pitäisi tulla pitkä, joten kyllä sitä hetken aikaa märkää villasukkaa kesti. Pulkan veto oli kyllä melkoisen raskasta lumessa kahlatessa ja Aaroa perässä vetäessä. Onneksi olin pukeutunut sen mukaan, että hiki tällä matkalla varmasti tulisi.

Hyvin etenee

Noin puoleen väliin matkaa tullessamme kulku helpottui huomattavasti, sillä tulimme traktorin tekemälle uralle. Silloin muistin äitini maininneenkin, että koivikkoa oli talven aikana kaadettu. Olisimme siis päässeet huomattavasti helpommalla kivelle, jos olisimme aloittaneet tieltä ja seuranneet jälkiä koko matkan. Hyvään seikkailuun ei kuitenkaan sovi liiallinen helppous, joten tämä puolet hankea ja puolet uraa oli juuri sopiva kombinaatio.

Kivelle päästäksemme piti vielä ylittää syvä oja, jossa virtasi yhä vettä. Oja ei onneksi ollut kovinkaan leveä. Jätimme pulkan mökin puolelle ja minä astuin haara-asentoon ojan yli. Tämän jälkeen hyppäytin Aaron toiselle puolelle ja seurasin sitten perässä.

Iso kivi oli aivan ojan pientareella, joten kiersimme sen toiselle puolelle. Tämä puoli oli huomattavasti loivempi ja todella luminen. Aaro jäi alas odottamaan, kun minä kävin ensimmäisen kerran kiven päällä. Noustessani potkin hankeen hyvät askelmat, joita pitkin seuraava nousu olisi parempi kiivetä.

Aaro odottaa minun tehdessä ensinousua

Kiven päälle päästyäni nappasin pari kuvaa ja laskeuduin alas. Seuraavan nousun teimme sitten yhdessä. Aaro nousi ensin minun tekemiäni askelmia käyttäen. Itse seurasin perässä varmistaen häntä. Uula oli haistellut jotain noustessamme, eikä ollut näin kiinnittänyt meihin mitään huomiota. Kiven päälle päästyämme se kuitenkin huomasi mitä olimme tekemässä. En ehtinyt sanomaan mitään, kun Uula oli jo kavunnut seuraksemme kiven kapealle huipulle.

Uula huomasi viimein meidän nousseen kiven päälle

Otimme huipulla tiimi-kuvan, jonka jälkeen usutin Uulan takaisin alas. Tämän jälkeen laskeuduimme Aaron kanssa, niin että minä menin ensin selkä edellä ja Aaro hieman jäljessä. Näin pystyin auttamaan häntä. Viimeiset pari metriä Aaro tuli pyllymäkeä.

Kävimme vielä toistamiseen kiven päällä ja jälleen Uula halusi seurata meitä. Tarkkana kapealla huipulla sai kyllä olla, vaikka puolitoista vuotias koira ja melkein viisi vuotias poika siellä istuivatkin sangen rauhallisesti.

Tiimikuva topissa

Toistonousun jälkeen laskeuduimme alas samalla tavalla kuin edellisellä kerralla. Vielä oli aika syödä mukanani tuomat keksit ja sitten suuntasimme takaisin mökille. Meidän matkamme oli tähän suuntaan huomattavasti nopeampi, sillä seurasimme tällä kertaa koko matkan traktorin jälkiä. Uulan siirtyminen mökille oli todella nopea. Elinan kutsuessa Uulaa mökin pihasta lähti se ravaamaan syvän hangen läpi emäntäänsä kohti välittämättä urista tai hangen syvyydestä.

Keksitauko ennen mökille paluuta.

Mekin olimme hieman myöhemmin perillä mökillä ja niin oli saatu ensimmäinen yhteinen seikkailumme Isolla kivellä päätökseen. Tämän jälkeen oli mukava viettää loppupäivä sisällä lämpimässä.