Syksy on boulderointi aikaa

Viimeiset kolme viikko on meinannut ihan oikeasti harmittaa, etten ole ehtinyt kiipeämään. Varsinkin, kun ulkoilukelit ovat olleet varsinkin viikonloppuisin mitä parhaimmat. Mutta minkäs teet, kun ensin tuli oltua melkein pari viikkoa flunssassa ja sitten "piti" istua viikonloppu katsomassa Rakkautta ja Anarkiaa elokuvia.

Onneksi sain viimein purettua pahimmat kiipeilyhalut viime viikon sunnuntaina ja vielä vähän lisää seuraavana maantaina. Eivätkä kelit meinaa vieläkään huonontua, joten tässä on mahdollista että ulkokiipeily-kausi jatkuu vielä pitkälle lokakuuhun.

Köyden kanssa en enää usko kuitenkaan lähteväni liikenteeseen ennen kuin jää koristaa kalliota, mutta boulderointi onneksi sopii syksyyn mitä parhaiten. Jos ilma pysyy kaksi päivää kuivana, niin tietää kivienkin olevan kuivia. Ja vaikka illat pimenevät nopeaa tahtia, niin onneksi töiden jälkeen ehtii hyvin pyörähtää kiveä halaamassa. Tämä tietenkin vaatii, että mahdollisilla kuivilla keleillä ei ole muita kiireitä, mutta onneksi sitä aina jotenkin saa tekemisensä niin sumplittua, että voi vaikka vain tunnin lenkin kalliolla pyörähtää.

Kreikkalainen kirjanpito on kaunis sormihalkeama

Sunnuntaina tuli siis pyörähdettyä Lintukalliolla. Tälläkin kertaa piti yrittää Kreikkalainen kirjanpitoa, mutta ei se vieläkään taipunut. Sen verran projekti kuitenkin edistyi, että edellisellä kerralla en ollut huomannut reitin lähtevän sit-startina. Nyt on sekin osa kokeiltu. Ilman toista padiä ja spottajaa en taida kuitenkaan pystyä tekemään viimeisiä muuveja. Tämä on siis perinteinen yksin boulderointi ongelma. Toppimuuvit eivät näytä pahoilta, mutta kun metrejä on alla pari, niin pää ei vain anna tehdä niitä. Tässä tapauksessa en pidä tätä itsesuojeluvaistoa ollenkaan pahana asiana.

Seuraavaksi yritin El Clasicoa, mutta ei se edennyt sen paremmin kuin kesäkuussakaan. Tällä kertaa olin jopa spotannut toisesta blogista betaa, mutta kun ei pysty niin ei pysty.

Tuksun loppumuuvit menossa.

Tässä vaiheessa tarve saada jotain kiivettyä alkoi nostaa päätään ja melkein meinasin jo menettää toivoni topokirjaa selatessa. Sillä näytti, että olen kiivennyt jo kaikki kiivettävissä olevat reitit Lintukalliolta. Onneksi päivän pelastus löytyi kallion kauimmaisesta reunasta. Siellä sijaitsi Tuksu, jota en ollut ennen kokeillutkaan. Jouduinkin hiomaan sen alkua muutamaan kertaan ennen kuin reitti taipui. Otin suorituksesta myös videon, mutta onnistuin laittamaan kameran niin lähellä kalliota, ettei videosta saa oikein minkäänlaista kuvaa reitistä. Ihan mukava reitti joka tapauksessa. Varsinkin alku oli hyvin mielenkiintoinen.

Maanantaina oli sitten vuorossa Vantaanlaaksosta löytyvä kivi, joka sijaitsi vain parin sadan metrin päässä työpaikastani. Olin jo alkukesästä uumoillut koska olisi aikaa käydä sitä kokeilemassa, mutta syyskuun puolellehan tuo meni ennen kuin sille sitten lopulta pääsin.

Tältä boulderilta löytyy vain kolme reittiä, joten ensimmäisenä piti tietenkin kokeilla Lämppäriä. Lähdin sitä nousemaan niin itsevarmana, että minulla meni kolmisen yritystä ennen kuin oikeasti aloin keskittymään kiipeämiseen. Sen jälkeen reitti menikin sangen nopeasti.

Seuraavaksi oli vuorossa Kulman kundi. Sen muuvit olivat hallussa muutaman yrityksen jälkeen, mutta silti piti pariin otteeseen vielä yrittää ja vähän tarkemmin miettiä miten ne sormet kannattaa listoille laittaa, ennen kuin se oli hoidettu. Tämän reitin kiipesin 5+ variaatiolla, sillä areten eli ulkokulman käyttö ei missään vaiheessa auennut minulle.

Kulman kundi

Lopuksi oli vuorossa kiven kuningasreitti eli 2Faces. Tämä olikin jo mielenkiintoisempi projekti, sillä se vaatii heti alussa jalkasekvenssiä, jota en ole ulkona tainnut koskaan joutua käyttämään. Useamman yrityksen jälkeen muuvit alkoivat kuitenkin sujua ja sitten melkein vahingossa homma oli paketissa ja reitti kiivettynä.

Koska 2Faces oli sen verran erillaista kiipeilyä johon olen tottunut päätin ottaa toistonousun videolle. Se olikin helpommin sanottu kuin tehty. Neljä ta viisi yritystä myöhemmin kävin sulkemassa kameran. Reitti ei vain enää taipunut.

Laitoin kameran lopuksi vielä ajastimelle, jotta saisin edes pari kuvaa ja yritin vielä kerran. Tarkoitus oli vain nousta vähän alkua, jotta saisin kuvan jossa edes perse nousee maasta. Tälläpä kertaa reitti sitten menikin ilman ongelmia, joten sain tripla kuvat nousun alusta.

2Faces alkaa jalat kiven alla.

Homma alkaa olla paketissa. (Kuva otettu eri yritykseltä kuin aikaisemmat.)

Sitten piti vielä kerran laittaa videokuvaus pyörimään. Sekvenssi oli vielä kolmannenkin kerran hallussa ja sain nousun videolle. Sitä katsoessani sain kuitenkin havaita, että olin pitänyt kameraa taas liian lähellä kiveä. Ensin näkyi vain miehen pää ja sitten pää hävisi kuvasta vain muutaman muuvin jälkeen. Selvästi kameran näytön ala ja ylä osa ei tallennu videota kuvattaessa. Seuraavalla kerralla pitää kamera laittaa suosiolla kauemmaksi pyörimään, jotta kokosuoritus tulisi nauhalle.