Kokoonnuimme Haltian parkkipaikalla puoli kymmeneltä ja pienen ahkion kasaus ja pakkaus -säädön jälkeen siirryimme hyvin varovasti jyrkkää alamäkeä järven jäälle. Aluksi hiihdimme noin kilometrin pohjoiseen ja kävimme katsomassa missä kunnossa Romvuoren putoukset olivat. Sieltä käännyimme etelään ja hiihdimme Urokallion juurelle kahvipaussia pitämään.
 |
| Hiihto vie etelää kohti |
Hiihdon alkuvaiheessa ohitimme noin kymmenen ahkionvetäjän letkan, joten vaikutti että muutkin olivat harjoittelemassa pidempää reissua varten. Letkan mentyä ohi meillä olikin mitä parhain reitti hiihdettävänä. Sen verran hyvin heidän uransa oli tamppautunut.
Urovuorelle päästyämme otimme eväät esille ja minä laitoin joulupukin tuoman kahvipannun tulille. Tämä olikin omalla kohdallani yksi tärkeimmistä testeistä ennen vaellusta, sillä eihän sitä viitsisi viikkoa hiihtää, jos ei tietäisi saavansa hyvää kahvia. Onneksi pannu ei pettänyt, joten sekin osuus on nyt varmistettu.
 |
| Kahvitauko |
Ahkiot kestivät hiihdon, mitä nyt jokaiseen tulee pieniä parannuksia, mutta sitä vartenhan niitä testattiin. Ja mikä tärkeintä myös miehet jaksoivat, joten kolmen viikon päästä voi lähteä hyvillä mielin hiihtämään, tietäen ettei sillä kertaa matka lopu ensimmäinen kahvitauon jälkeen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti