Kalliokausi avattu

Viimeiset viikot aurinko on paistanut käytännössä joka päivä, joten minkä päivän me valitsimme kiipeilykauden aloitukseen.. No sen ensimmäisen pilvisen tietenkin. Eipä se silti haitannut, sillä taivaalta ei tullut sen enempää vettä kuin luntakaan, joten kalliot pysyivät kuivina. Ja samaahan ei voi enää sanoa tätä kirjoittaessa, kun vesisadetta on luvattu seuraavaksi viikoksi.

Viime torstaina suuntasimme siis töiden jälkeen Samin kanssa Rollareille aloittelemaan kautta. Reppuunkin tuli vanhasta muistista kerättyä kaikki kiipeilyyn tarvittava, vaikka vahvasti uskoinkin ensimmäisen kerran pysyvän yläköysittelynä.

Sami ehti paikan päälle jonkin verran ennen minua, joten hän oli jo virittämässä köyttä Rock Vandalin ankuriin minun päästessä vähän puolen neljän jälkeen kallion alle. Ankkurin valmistuttua pääsi Sami sitten ensimmäisenä kokeilemaan kuinka kylmää se kivi tällä hetkellä vielä on. Ja kuten arvata saatta, eivät kädet halkeamassa paljoa hikoilleet.

Vaikka kädet pysyivät kuivina näytti taistelu Rock Vandalin ruksissa todella hankalalta ja ehdin jo ääneen asiasta kommentoidakin. Pienen uumoilun jälkeen reitti kuitenkin meni ja oli minun vuoroni aloittaa kausi. Ja voi surkeutta mikä suoritus se olikaan.. Reitti, jonka olin liidannut useampaan kertaan tuntui nyt todella haastavalta ja melkein jokainen muuvi ja ote epävarmalta. Jouduin siis myöntämään ylös päästyäni, että ruosteessa sitä taitaa taidot olla kumpaisellakin.

Kallion päällä siirsin ankkurin Pölykeuhkon puolelle, sillä emme halunneet säätää köyden kanssa sen enempää kuin oli aivan pakko. Kyseinen reitti oli pari vuotta sitten tuottanut yläköydelläkin sen verran ongelmia, että se tuntui juuri sopivalta haasteelta alkukauden projektiksi.

Pölykeuhkon ensi yritys sekä Samilla että allekirjoittaneella näytti jo huomattavasti vahvemmalta kuin edelliset räpellykset Rock Vandaalilla. Kruksi kohdassa ennen yläosan hyllyä kumpainenkin joutui kuitenkin tulemaan vielä köyteen ihmettelemään, mutta kyllähän se oikea sekvenssi alkoi jo avautua.

Toisella yrityksellä kruksi menikin sitten jo sangen nätisti. Omalla nousullani laittelin muutamia camuja jo halkeamaan mahdollista liidiyritystä uumoillessa. Alku olikin hyvin varmistettavissa, mutta ennen lopun hyllyä ei ole kuin yksi pieni yhden sormen halkeama, eikä sitä voi oikein piissille tuhlata. Saa siis nähdä kestääkö pää seuraavalla kerralla jos tässä kohtaa edellinen varmistus on jalkojen alla vai yritänkö tunkea jotain todella pientä halkeamaan. Pahimmassa tapauksessa reitti jää "katsotaan ensi kesänä" -kategoriaan, mutta sen tietää kun kohtaa oikeasti yrittää. Tälle kertaa kolme yläköysikiikkua riitti kauden aloitukseksi.