Aaro ja Kiilopää

Viime viikon torstaina alkanut kesälomareissumme tuli Kiilopään maisemiin sopivasti Aaron kuusi kuukautis syntymäpäiville. Täällä meillä oli mökki varattuna neljäksi yöksi, joten ehtisimme mukavasti retkeillä lähiympäristössä koko perheen voimin.

Kelomökki Kiilopäältä. Suosittelen! Varsinkin, kun tunturiin on matkaa parisataa ja savusaunaan vajaat viisikymmentä metriä.

Aaro 6kk tutustuu Saariselän porttiin.

Tiistai iltana kävimme heittämässä pienen lenkin, mutta silloin olimme vielä Aaron rattaiden kanssa liikenteessä, joten emme voineet poistua kovinkaan kauaksi Kiilopään läheisyydestä.

Tänään puolilta päivin tilanne oli sitten toinen. Aaro oli nukkunut ensimmäiset päiväunensa, joten hän pääsi manduka reppuun minun kannettavaksi. Elina otti meidän päiväreppumme, jossa oli lämpimiä vaatteita sekä eväitä koko porukalle.

Pikku-jätkä mandukassa. Niskatuki toimi, sillä Aaro pystyi nukkumaan osan noususta.

Niin pääsimme polulle kohti Kiilopään huippua tuulisessa mutta pilvipoutaisessa säässä. Pari kilometriä pitkä reitti huipulle olikin helpointa mahdollista retkeilyä. Alun koivikossa saimme kävellä melkein metrin levyistä hiekoitettua uraa. Tunturin sivun alkaessa jyrkentyä saimme nousta portaita ja kolmen laudan levyisiä pitkospuita pitkin.

Tämä taisi siis olla helpoin tunturin päälle nousu, jonka olen koskaan tehnyt. Etupuolellani mandukassa matkustava Aaro piti tietenkin huolen, että jouduin kävelemään erityiden varovaisesti. Tämä ei kuitenkaan paljoa nousemistani vaikeuttanut. Varsinkin, kun jätkä taisi nukkua noin vartin reilut neljäkymmentä minuuttia kestäneestä matkasta.

Portaita pitkin tunturin huipulle.

Saavuimme siis Kiilopään huipulle ilman ongelmia ja sen jälkeen oli aika ottaa huiputuskuvat koko perheestä. Kuvien oton jälkeen laitoimme huipulla sijaitsevan kivikasan tuulen suojaiselle sivulle pari isompaa istuma-alustaa, jotta Aaro sai olla vähän aikaa poissa sekä repusta että sylistä.

Kiilopään huipulla

Sitten oli aika nauttia eväitä. Elinalla ja minulla oli vettä ja suklaata. Leeko sekä Paavo nauttivat vesipullomme loput Elinan kaataessa vettä kädelleen. Myös Aari sai tuttipullosta maitoa huipulla sillä aikaa kun minä kävin kuvailemassa ympäröiviä maisemia.

Vielä evästauko ennen alaspäin lähtöä

Kiilopäältä erämaahan päin. Tällä kertaa ei sinne asti tarvinnut lähteä.

Vajaat puolituntia taisimme huipulla viihtyä ja sitten oli aika lähteä takaisin tunturin juurella sijaitsevalle mökille. Tälläpä kertaa mandukaan meneminen ei sopinutkaan Aarolle. Aluksi näytti, että tilanne rauhoittuisi, mutta ensimmäisen viiden minuutin laskeutumisen jälkeen oli selvää, että pikku-jätkälle ei mandukassa olo enää kelpaisi.

Laskeuduimme siis koivunrajaan asti perheen nuorimme retkeilijän huudon saattelemana. Tiesimme, että tilanne rauhoittuisi jos jätkä pääsisi syliin, mutta tuuli yltyi ja taivaan rannalla näkyi tummia pilviä. Laskeuduimme siis ensin pois avotunturista ja päästyämme tuulen suojaan otimme Aaron sitten vasta pois mandukasta. Ja kuten olimme uskoneetkin huuto lakkasi heti, kun jätkä pääsi äidin syliin.

Odottelimme hetken pikku retkeilijän hengityksen tasautumista ja sitten minä otin hänet syliin. Niin Aaro laskeutui isin sylissä viimeisen vartin tunturista. Tämä tuntui sopivan hänelle hyvin iloisesta jokelluksesta päätellen, eikä isin nopeaa vauhtia puutuvat kädet häirinneet yhtään.

Ja miksi olisi tarvinnutkaan häiritä. Kyllä ensimmäinen tunturiretki meni pikku-jätkällä niin hienosti, ettei voi kuin kehua retostella :)

Tilanteen rauhoituttua oli isin sylissä on hyvä laskeutua loppumatka.