Aaro ja kolttakenttä

Torstainen retki alkoi hieman aikaisemmin kuin edellisen päivän Kiilopäälle kävely. Tarkoituksenamme oli käydä katsomassa Suomujoen varressa sijaitsevaa perinteistä kolttakenttää. Suomujoki sijaitsee Saariselän pohjoisosassa, joten kymmenen jälkeen pakkasimme perheen ja retkivarusteet autoon. Kuten alustavasti oli ajateltukin ei Aaro ehtinyt olla autossa montaakaan minuuttia, kun aamupäiväunet veivät jo jätkän mukanaan.

Ajoimme siis Kiilopäältä takaisin nelostielle ja sitä pitkin parikymmentä kilometriä pohjoiseen. Sitten käännyimme oikeaan Suomuntielle ja sitä ajoimme vielä reilut kolmekymmentä kilometriä. Koska viimeinen pätkä oli hiekkatietä, kesti ajomatka noin tunnin. Tatkoituksenamme oli odotella Aaron heräämistä autolla ja lähteä sen jälkeen kävelemään, mutta Leekon ja Paavon perinteinen loppumatkan laulu taisi herättää Aaron parkkipaikalle saapuessamme.

Elina vaihtoin vielä vaipan pikku-retkeilijälle ennen kävelemään lähtöä ja niin olimme valmiit. Minä otin perinteisesti pojan mandukaan ja Elina otti Leekon ja Paavon hihnat sekä päivärepun.

Pyörähdys autolla ja valmiina retkelle.

Ehdimme kävellä muutaman sata metriä parkkipaikalta Suomujoen rantaan ja ottaa ensimmäisen kuvan Aittajärven kyltin luona, kun pikku retkeilijä päästi kunnon turaukset housuun. Onneksi olimme kuitenkin vielä lähellä autoa ja niinpä kävelimme takaisin autolle ja sitten Passatin peräkontissa hoidettiin jälleen vaipan vaihto.

Sitten oli aika yrittää uudelleen. Vähän alkumatka jännitti tulisiko kävelystä mitään vai kävisimmekö vain pyörähtämässä joen varressa, mutta ensimmäisen viiden minuutin jälkeen pikku jätkä oli taas hyvin tyytyväinen elämäänsä. Selvästi hän välillä ihmetteli joen varren puita ja välillä taisi uni tulla, jolloin pää lepäsi rintakehääni vasten kevyen tuhinan saattelemana.

Vähän reilut puoli tuntia me kävelimme kahden kilometrin matkaa hienossa jokimaisemassa ja sitten tulimme Kotajärven tulipaikalle. Siitä oli sitten vielä neljäsataa metriä Suomujoen kolttakentälle.

Ihmettelimme jonkin aikaa kentältä löytyviä rakennuksia, mutta sieltä löytynyt kämppä oli lukittu ja paikka oli muutenkin hieman tuulinen, joten päätimme kävellä takaisin päin taukoa pitämään.

Kotajärven tulipaikka olikin hieman paremmin tuulen suojassa, joten siellä oli hyvä pitää evästaukoa. Minä kaivoin esille eväitä ja kahvitarvikkeita ja Aaro pääsi äidin syliin. Pikkuiselle retkeilijälle löytyi repusta maissivelliä, joka upposikin hyvällä ruokahalulla.

Manduka toimii, mutta ei ole äidin sylin voittanutta.

Tämän jälkeen Aaro sai kuorihaalarin päälleen ja hänelle tehtiin istuinalustoista mukava makailu paikka, jossa jätkä pääsi vähän oikomaan jäseniään. Sitten oli vuorossa meillä Elinan kanssa nopeat retkikahvit ja eväät. Ja kylläpä perus ruisleipä taas kerran maistuikin hyvältä.

Lepohetki, kun porukat juo kahvit.

Ja sitten vähän hypin-pompin leikkiä kelon päällä.

Eväiden jälkeen ihmettelimme Aaron kanssa vielä vähän ympäristöä ja pitihän sitä vähän hyppin-pompin -leikkiäkin kaatuneen kelon päällä. Sitten oli aika taas aloittaa autolle paluu. Elina lähti edeltä kävelemään Aaro sylissä, jotta jätkä ei joutuisi ihan koko matkaa olemaan mandukassa. Minä jäin vielä hetkeksi pakkaamaan tavaroitamme reppuun ja irrottamaan koiruuksien hyvin sotkussa olleet hihnat puusta.

Tauolla on hyvä laittaa hihnat sotkuun paremman tekemisen puutteessa.

Elina ja Aaro olivatkin ehtineet kävellä hyvän pätkän, kun saimme heidät kiinni. Pientä retkeilijää oli tainnut myös nälkä vielä vaivata, sillä löysin heidän puun rungolta istumassa. Aarolla oli maitohetki menossa.

Maitotauon loputtua minä otin pojan vielä vähäksi aikaa olkapäälle ja niin matka taittui mukavasti samalla kun röyhtäystä odoteltiin. Lopulta se tulikin ja sen jälkeen siirryimme mandukakulkuun loppumatkaksi.

Aittajärven tulipaikalla on maisema kohdallaan.

Aittajärvelle takaisin päästyämme kävimme vielä katsomassa sieltä löytyvän tulipaikan sekä laavun. Myös Suomujoen ylityspaikka oli sangen mielenkiintoinen, sillä joen yli oli viritetty vaijeri, josta kiinni pitäen vaeltaja pääsee turvallisesti joen yli korkeammankin veden aikaan. Sitten olikin aika kävellä takaisin autolle ja suunnata mökkiä kohti. Takana oli siis jälleen yksi todella onnistunut retkipäivä.

Seuraavan kerran Saariselälle vaeltamaan tultaessa pitää kyllä reissu aloittaa Aittajärveltä. Sieltä pääsee nopeasti erämaahan ja esimerkiksi Paratiisikuruun on vain vajaan kahden päivän kävely.

Siitä on hyvä ylittää Suomujoki ensi kerralla.