Lauantaina siis suuntasimme kolmen maissa Kauhalan kakkos sektorille tarkistamaan miten se kesän alussa putsaamani Grunt taipuisi. Säähän oli sangen kuuma, mutta onneksi Kauhala on mukavasti puiden varjostama. Kallio oli myös täysin kuiva, joten en joutuisi uumoilemaan jammin pitävyyttä märässä halkeamassa.
Paikan päälle päästyämme pistin kiipeilyvarusteet päälle ja siirsin reitin alussa tarvittavat camut ensimmäisiksi valjaisiin. Sitten vain köysi kiinni ja suunta ylöspäin. Tällä kertaa pääsinkin reitin alussa olevan lohkareen kohdalle helposti. Tässä kohdassa piti kuitenkin hieman töhöillä ja laitoin aivan liian ison frendin kiven ja kallion väliin. Se jäi tietenkin aivan lyttyyn ja hieman jumiinkin.
En jäänyt ihmettelemään huonosti laittamani piissin kanssa enempää vaan vaihdoin asentoa paremmaksi ja laitoin tilanteeseen oikeasti kuuluneen varmistuksen paikoilleen. Tämän jälkeen hain käsille hyvät jammit, nousin vähän ylemmäs jaloille hyviä listoja etsien ja laitoin vielä yhden varmistuksen kiven yläosaa.Sitten vain viimeiset muuvit ja sain vetää itseni hyvästä kahvasta kiven päällä olevalle hyllylle.
 |
| Gruntin vaikein kohta ylitetty |
Toukokuussa hieman märällä ja hyvin likaisella reitillä sekvenssi oli ollut täysin hukassa, mutta nyt se meni nätisti ja nopeasti. Sitten olikin vuorossa seuraava varmistus ja lähes porrasmaisia otteita pitkin toppiin. Väliin vielä pari pientä piissiä varmuuden varalle laittaen.
Grunt osoittautui todellakin nimensä veroiseksi. Alussa ei ehdi kun vähän murahtaa ja reitin hankalin kohta on tehty. Sitten tepastelu loppuun.
Ylös päästyäni tuli Sami kakkosena perässä reitin puhdistaen. Kuten arvata saattoi ei ensimmäisenä jumiin saamani frendin irroitus kestänyt häneltä montakaan hetkeä. Minun perässä tuleminen todellakin opettaa irrottamaan jumiin laitettuja varmistuksia.
Seuraavaksi laitoimme yläköyden Moonwalk:lle, jotta Sami saisi treenata viimeksi kesken jäänyttä projektiaan. Omalla kohdallani reitin alku meinasi tökkiä pahastikin, sillä pari ensimmäistä lista otetta ei sitten millään taipuneet, mutta niiden ohi päästyäni loppu menikin mukavasti. Alku meni Samilla paljon paremmin kuin minulla ja loppukin kulki aivan eri tahdilla kuin kesän alussa. Sami ei kuitenkaan halunnut vielä ottaa Moonwalk:ia tikki-listaansa vaan se jäi seuraavalle kerralle.
 |
| Sami Moonwalkin flaken päällä |
Moonwalkin kiivettyään Sami jäi reitin päälle ja siirsi köyden Ruuvipenkille. Koska ankkuri oli jonkin verran reitin yläpuolella olevassa männyssä jäi hän varmistamaan minua ylös.
Ruuvipenkki olikin sitten melkoinen koettelemus. Alku meni mukavasti, mutta puolessa välissä aukeava leveä hakeama meinasi käydä ylivoimaiseksi. Jouduin todellakin myöntään, ettei voimani ja tekniikkani riittäneet reitille. Muutaman kerran köydessä käyden ja itseäni vähän vähältä ylöspäin hilaten pääsin viimein pahimman ohi ja loppu olikin helppoa.
 |
| Ruuvipenkki ottaa voimille |
Ankkurille päästyäni pitikin sitten puuskuttaa ihan kunnolla. Sen verran reitti otti voimille. Muutaman uusinta yrityksen joutuu vielä tälle reitille antamaan. Ja ensi kerralla pitää miettiä huomattavasti tarkempaa pystyisinkö sittenkin jammaamaan pahimman osion ohitse jollain tavalla, jota nyt en osannut ajatellakaan.
Ruuvipenkin jälkeen olimme jo lähdössä pois, mutta sitten päätinkin, että voisin kokeilla vielä Anastasia Baburova Memorial Route:a. Tämä kokeilu loppui lyhyeen, kun tajusin, etten olisi missään nimessä tunkemassa itseniä tähän melkein miehen mentävään halkeamaan. Eikä reitin alku olisi tehtävissä laybackilläkään. Sen verran ylhäällä oli paikka ensimmäiselle varmistukselle.
 |
| Ei mahdu! |
Nopean halkeamaan yrittämisen jälkeen oli siis aika kerätä tavarat reppuihin ja suunnata kotia kohti.
 |
| Iso rupisammakko vahti Anastasia Baburova Memorial Routea. Olisi kannattanut uskoa sitä ja jättää kokeilematta. |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti