Vaellus 2015 - Muotkatunturi osa 2

Matka jatkuu kohti etelää.

Lepopäivän jälkeen lähdimme Stuorraäytsin tuvalta suoraan etelään päin. Alunperin meillä oli ollut tarkoitus kulkea idempänä ja seurata toissapäiväistä vaellusreittiä. Suorempi reitti lyhensi kuitenkin matkaa seuraavalle tuvalle 15 kilometriä, joten vaihdoimme suunnitelmaa ja kuljimme näin päivän ensimmäiset tunnit karttojemme ulkopuolella. Tämä ei kuitenkaan ollut isompi ongelma, sillä alkumatka meni hyvin gepsin ja kompassin avulla ja jossain vaiheessa tulimme jälleen kartalle.

Muotkatunturia parhaimmillaan

Ensimmäisen tauon jälkeen liikkeelle lähdettyämme minua meinasi harmittaa aivan oikeasti, sillä huomasin pudottaneeni juomapulloni. Olin jo lähdössä etsimään taukopaikkaamme, kun huomasin rinkan sadesuojan pullottavan. Pulloni oli pudonnut sinne, olipa minulle käynyt peikkomainen flaksi.

Lounas Ratnojohkan rannalla

Lounaalle asti matka eteni koivikosta ja tunturisatulan ylityksestä huolimatta todella hyvin, joten 25 kilometrin päivämatka ei tuntunut missään vaiheessa huonolta idealta. Matkan jatkuessa helppokulkuinen koivikko muuttui kivikkoisemmaksi ja puutkin vaikuttivat kuivemmilta käppyröiltä, jotka olivat kokoajan tiellä. Maisema oli kuin kauhuleffojen metsissä.

Vaellusmaasto voisi olla parempaakin

Lounaspaikalta oli vain kolmisen kilometriä Porttikaltion erotusaidalle. Tämän matkan taittaminen vei reilun tunnin vaikeakulkuisessa maastossa. Kun viimeinen saavuimme erotusaidalle vievälle tielle ei siitä ollut paljoa iloa, ylitimme tien ja jatkoimme matkaa vielä hankalampikulkuisessa maastossa. Tällä kertaa vieläpä ylämäkeen.

Kauhujen metsä

Kuossavaaran päälle noustessa maasto hieman helpottui ja kartan mukaan sen jälkeen piti alkaa tunturiylänkö, mutta vähän matkaa edettyämme totuus paljastui kaikessa kauheudessaan. Edessämme levisi noin puolentoista kilometrin edestä tiheää vaivaiskoivikkoa. Sitä sitten etenimme hyvin hitaasti käppyräisten koivujen tarrautuessa jalkoihin. Käytännössä jalkoja piti nostella kokoajan polven korkeuteen, jotta pääsi edes jotenkin eteenpäin.


Vaivaiskoivikon viimein loputtua tulimme hienolle paikalle Kivikaltionojan varteen jossa söimme päivällisen. Kello oli jo viiden pintaan, joten olimme olleet kahdeksan tuntia liikenteessä. Matkaa meillä oli jäljellä vielä kymmenen kilometriä.

Seuraavat tunnit menivät ensin Nuorttamus Gaisavarrin rinteille noustessa ja tunturin eteläpuolelle kierrettyämme oli vuorossa Jorba Gaisavarrin rinteet. Jorban etelärinteelle viimein päästyämme alkoi matkanteko tuntua todella pahalta. Olimme jo loppusuoralla, mutta aina kun Teemu tarkisti gepsistä jäljellä olevan matkan, olimme edenneet vain joitain satoja metrejä lisää.

Valoilmiö tuntureiden välissä.

Illan alkaessa jo hämärtää saavuimme Kurtojoen varteen suunnilleen gepsiin laittamiemme koordinaattien kohdalle, mutta tupaa ei näkynyt missään. Tässä vaiheessa meinasi harmittaa aivan oikeasti, mutta vähän aikaa karttaa tutkittuaan Teemu päätteli tunturin muodosta, että kannattaisi jatkaa itää kohti. Itse olin tullut samaan tulokseen joen varren suoaluetta karttaan vertaamalla. Varttia myöhemmin kävelimme melkein Kurtojoen tuvan pihapiiriin asti ennen kuin huomasimme tulleemme perille. Olimme käyttäneet kaksitoista ja puoli tuntia 25 kilometrin matkaan.

Vajaat pari tuntia meillä vielä meni ruuan laittamiseen ja muihin iltatoimiin, ennen kuin olimme viimeinen valmiita nukkumaan. Ja pitihän sitä ottaa pari kupin pohjallista jallua rentouttamaan kipeitä lihaksia. Tämä oli ensimmäinen yö reissun aikana, kun en käynyt vettä heittämässä tai nähnyt unia. Pitkä päivä oli ottanut oikein kunnolla veronsa.

Luksuselämää

Pitkä kävely maksoi itsensä takaisin aamutoimia tehdessä. Kaikki on vain niin paljon nopeampaa ja miellyttävämpää tuvassa. Kiirettä emme kuitenkaan pitäneet tänä aamuna, sillä edellisen päivän suorituksen jälkeen halusi kropan antaa heräillä niin rauhallisesti kuin vain mahdollista.

Kurtojoen tupa

Matkaan lähdimme tällä kertaa ilman pitkiä housuja ja sandaalit jalassa, sillä ensitöiksemme jouduimme ylittämään Kurtojoen. Ylitys oli todella helppo ja matala, mutta vaelluskengillä matalakin ylitys on yleensä liikaa.

Metsässä alkaa olla myös havupuita.

Päivän ensi kilometrit vaihtelivat soisessa ja metsäisessä maastossa. Vajaat viisi kilometriä käveltyämme aloimme kiertää Givkanjärveä. Sen ympärille levittäytyvässä soisessa maastossa päätimme, että järven toisella puolella olisi jo lounaan paikka. Selvästi edellinen päivä painoi sekä jaloissa että motivaatiossa, sillä pidemmän tauon pitäminen soisen järven rannalla tuntui todella hyvältä ajatukselta.

Ruskaa lounas-järven rannassa.

Lounaan jälkeen ylitimme mäntymetsän rajan ja sen kyllä huomasi, sillä edellisten päivien koivikot vaihtuivat näillä main mäntymetsäksi kuin leikaten. Loppupäivän kuljimme siis mäntymetsäisessä maastossa välillä soita ylitellen. Tuli tälle päivälle myös yksi hieman vuolaamman kosken ylitys, kun ylitimme eteläänpäin kääntyneen Kurtojoen uudelleen. Kahluu meni tälläkin kertaa todella helposti, koska osuimme juuri oikeaan ylityskohtaan.

Kahluu kutsuu

Päivälle oli tullut noin viisitoista kilometriä, kun päätimme pystyttää leirin Punkajärven pohjoisrannalle. Päätöstä helpotti sekä alkava tihkusade että täydellinen kiinnostuksen puute kävelyyn. Järven ranta oli todella soinen, joten teltat jäivät reilun sadan metrin päähän vedestä. Onneksi saimme tuotua kattiloilla, isoilla minigripeillä ja nalgeneilla niin paljon vettä järveltä teltoille, ettemme joutuneet kävelemään rantaan toista kertaa illan aikana.

Akan pystyttäminen vesisateessa meinasi hieman harmittaa tänä iltana, kun Teemu sai oman Aktonsa pystyyn parissa minuutissa ja vaihtoi jo lämmintä päälle minun vielä turatessa ison teltan kanssa. Illan aikana yltyvä sade oli kuitenkin hyvä muistutus miksi iso absidi oli iloinen asia vaelluksella. Kyllä siellä söi mielellään illallista.

Viimeinen osuus Muotkatunturilla oli viitisen kilometriä samaa metsäistä maastoa, jota olimme edellisenkin päivän taivaltaneet. Jalka nousi onneksi tänään paremmin ja mielialakin oli jälleen korkealla. Lyhyempi päivä ja kunnon yöunet olivat jälleen tehneet tehtävänsä.

Viimeinen aamupala Muotkatunturin maastossa

Muotkalle osui vielä yksi kurja kahluu, sillä Maunajoen ranta koostui kummaltakin puolelta korkeista heinätöppyröistä, joiden yli oli todella hankala päästä rinkka selässä. Joen ylitys tältä kohtaa kannatti, sillä tulimme sen jälkeen pienelle hiekkakuopalle, josta pääsi suoraan Angelin tielle. Näin olimme saaneet Muotkatunturin etapin taitettua ja loppupäivän kulkisimme Lemmenjoen takamaastossa kohti Vaskojoen saunaa.

Portin toisella puolella odottaa Angelin tie ja Lemmenjoki