Pieni syysretki Nuuksiossa

Säätiedotuksen mukaan pari päivää kestäneet hienot syyssäät alkavat olla lopuillaan. Tästäpä syystä päätin soittaa töistä Elinalle ja ehdottaa extempore metsäretkeä koko perheen voimin. Olimme jo edellisenä viikonloppuna tuumailleet, että Iisa voisi kokeilla lapsen kantorinkkaa, joten tästähän tuli samalla hyvä tilaisuus siihen.

Lähdin töistä hieman normaalia aikaisemmin ja saavuin neljän jälkeen kotiin, jossa Elina oli jo pakannut eväät ja laittanut Iisan retkikuntoon. Vaihdoin nopeasti vaatteet ja lähdimme hakemaan Aaroa päiväkodista. Retki-idea oli pikku-jätkän mieleen vaikkakin hän ehdotti uutta seikkailureittiä, jonka oli juuri keksinyt. Kuten niin usein Aaron seikkailureitin lähtöpiste ja itse reittikin jäivät hieman epäselviksi, joten päädyimme pysymään alkuperäisessä suunnitelmassa.

Jätimme auton Haukkalammen pysäköintialueelle ja minä otin Iisan kantoon. Aaro halusi myös repun, joten laitoin lämpimämmän takin hänen päiväkotireppuunsa ja sen retkeilijälle selkään. Elina otti perinteisesti eväsreppumme.

Tämänkertaiseksi kohteeksi olimme valinneet Haukanholman tulipaikan, sillä emme olleen käyneet siellä aikaisemmin. Myös matka autolta tulipaikalle oli juuri sopiva töidenjälkeisretkelle, varsinkin kun ilmassa oli pieni vesisateen uhka.

Vauhdilla kohti tulipaikkaa

Viimeinen puolikas noin seitsemänsadan metrin mittaisesta kävelystä kulki hienojen kallioiden viertä. Kävelyn ajan Aarolla riitti kysymyksiä ja tuumailuja, minkä lisäksi Iisa sirkutti omia juttujaan koko ajan, joten jälleen kerran sai huomata, ettemme ole ihan hiljaisin seurua.

Haukanholma osoittautui käymisen arvoiseksi paikaksi. Alueella oli kaksi tulipaikkaa ja iso keittokatos. Me valitsimme tulipaikan, jolta oli järvelle kaksi kallioista askelmaa, joiden kanssa sai olla melko varovainen, mutta onneksi ne eivät olleet liian lähellä leiriämme. Järven vastarannalla kohosi todella korkeat ja jylhät kalliot.

Vastarannan kalliot

Minulla oli ollut alustavasti ajatuksena laittaa meille tulet, mutta päätimme jättää ne tällä kertaa tekemättä. Meillä oli hyvät eväät, jotka koostuivat leivästä, nakeista, pinaattiletuista, porkkanoista, suklaakekseistä ja tietenkinkin kaakaosta. Nuotio ei siis ollut mitenkään pakollinen ja sen kanssa olisi mennyt vain kallista aikaa hukkaan.

Eväshetki

Söimme siis kylmät eväät ja joimme lämmintä kaakaota. Syönti otti noin vartin, jonka aikana oli perinteisesti melko monta liikkuvaa osaa. Kaikki saivat kuitenkin mahansa täyteen, joten pikaisesti kokoon laitetun retken eväät olivat todella onnistuneet.

Tutkimusretkiä kivien päällä..

 

Ja maan tasalla.

Syönnin jälkeen oli aika tutustua alueeseen hieman paremmin. Aaro ehti jo kiivetä läheisen kiven päälle, kun minä vielä viimeistelin eväitäni. Viimeisen leipäpalasen jälkeen liityin hänen seuraan ja kiipesimme yhdessä kiven korkeimmalle kohdalle.

Reput valmiina

Ison kiven korkeimmalla kohdalla

Meidän kiipeillessä Iisa tutki aluetta omalla konttauskorkeudellaan ja Elina viimeisteli reppujemme pakkausta. Tämän jälkeen otin Iisan kantoon ja kävimme tutustumassa koko porukalla keittokatokseen ja rantaan. Rantakalliot olivat sen verran mielenkiintoiset, että Aaro löysi niiltä monta hyvää seikkailureittiä. Pari kertaa häntä piti kyllä muistuttaa, että varovaisuus on valttia. Järveen molskahtaminen johtaisi pitkään ja kylmään kävelyyn autolle.

Pakko päästä mahdollisimman lähelle rantaa.

Rannan jälkeen kävimme vielä pikaisesti ison kiven päällä ja sitten oli aika ottaa reput selkään ja suunnata takaisin autolle. Tähänkin suuntaan jaksoimme ihastella kallioita ja taidettiinhan sitä myös käydä läpi, miten kiven koloissa voisi hyvin asua peikkoja, keijuja ja vaikkapa tonttujakin.

Pikku-neidin ensimmäinen retki rinkassa istuen sujui todella hyvin.

 

Jylhiä kalliota polun vieressä.

Olimme takaisin autolla noin puolen seitsemän maissa, joten retki loppui juuri sopivasti iltaohjelmaa ajatellen. Pikainen retki Nuuksiossa oli todella onnistunut ja jälleen kerran osoitus, miten töiden jälkeen ehtii lähteä kotipihaa kauemmaksi ulkoilemaan, kunhan on valmis hieman valmistautumaan reissuun.