Keväinen Nuuksio retki

Lauantaina suuntasimme Nuuksioon pitkästä aikaa koko perheen voimin. Aamu oli alkanut jo vaille kuusi, joten olimme Haukkalammen lähes tyhjällä parkkipaikalla heti yhdeksän jälkeen. Elina otti Leekon ja Paavon talutusnuorat ja minä Aaron Deuterin lapsenkantorinkkaan. Olimme käyttäneet rinkkaa joitain kertoja kauppareissuilla ja koiruuksia ulkoiluttaessa, mutta tämä oli ensimmäinen kerta kun se pääsi tosi toimiin, vaikka ei tänäänkään ollut tarkoitus pitkää lenkkiä kiertää. Ensin kahden kilometrin Nahkiaspolku ja sitten Mustalammen nuotiopaikalle makkaran paistoon.

Metsään siirrytään portaita pitkin.

Nahkiaspolku alkoi mukavasti portailla ja helposti kuljettavalla polulla. Siinä kävelessämme Aaro kertoili juttujaan rinkassa ja Leeko sekä Paavo haistelivat lähes jokaisen puun juuren ja saivat flexien narut sotkuun tasaiseen tahtiin.

Jäinen alamäki.

 
Sitten matkateko vaikeutui yllättäen, sillä polku lähti laskeutumaan alamäkeä, joka oli monin paikoin vielä jäässä. Tätä alamäkeä sitten laskeuduimme hyvin varovasti ja monesti polun vierestä parempaa reittien etsien. Ilman Aaroakin olisin joutunut keskittymään tähän pätkään, mutta nyt kaatuminen ei ollut vaihtoehto, joten jokaiseen askeleeseen piti todella keskittyä. Myöskään Elina ei päässyt helpolla, sillä jäinen laskeutuminen ei nelijalkaisia ystäviämme ihmeemmin häirinnyt. He siis onnistuivat vetämään suuntaan jos toiseenkin ja näin jäisillä kohdilla sai olla varovainen, ettei nykäisy väärään suuntaan vaan tullut väärällä hetkellä.

Tasaisella kulkeminen helpottui huomattavasti.

Selvisimme lopulta alamäestä rauhakseltaan edeten ja tämän jälkeen alkoi tasaisempi osuus. Polku olikin tämän jälkeen sula ja kuiva, joten etenimme hyvää vauhtia. Tietenkin pakollisia kuvaus ja haistelutaukoja tuli vähän väliä.

Rinkasta on hyvä seurata ympäröivää luontoa.

Leeko ja Paavo tutkivat vielä jäässä olevaa puron vartta.

Ei näillä poluilla eksymään pääse.

Kaiken kaikkiaan Nahkiaispolkua voi suositella pienten lasten kanssa liikkuville, sillä sen varrella on paljon erilaista nähtävää ja se on niin hyvin merkattu, ettei reitin hakuun tarvitse keskittyä juuri ollenkaan.

Luontopolun jälkeen oli aika siirtyä aamupäivän päätapahtumaan eli makkaran paistoon Mustalammen rannalle. Olin ollut hyvin varma matkaan lähtiessämme, että tulipaikalla olisi jo joku, eikä minun tarvitsisi sytyttää tulia. Yllätykseksemme olin väärässä. Paikalla ei ollut vielä ketään. Elinan saatua pojat puuhun kiinni ja aloitellessa Aaron kanssa kallioisen tulipaikan tutkimista siirryin minä läheiselle puuvajalle sytykkeitä hakemaan. Takaisin puiden kanssa palatessani nuori retkeilijä alkoi olla jo sangen väsynyt. Päätimme siis tehdä pienet tulet ja paistaa makkarat nopeaan.

Isä sytyttää nuotiota ja Aaro vahtiin puukon tuppea.

Sainkin tulet syttymään nopeasti kuivilla klapeilla ja laitoimme makkarat ritilän päälle melkein samantien. Tässä vaiheessa alkoi tulipaikalle tulla myös muita ihmisiä. Paha sanoa oliko tämä sattumaan vai tulevatko monet nuotioille sen jälkeen, kun sieltä nousee savu näin päästen makkaran paistoon huomattavasti nopeammin.

Pikku-jätkä boulderoi..

Makkarat syötyämme ei ollut enää aikaa jäädä ihmettelemään vaan väsynyt retkeilijä nostettiin rinkkaan ja suunnattiin takaisin autolle. Vaikuttaa siltä, että Aaro todellakin pitää rinkassa matkustamisesta, sillä hetkeä aikaisemmin minulla oli ollut sylissä nukahtamispisteessä oleva poika, mutta nyt noin kuuden sadan metrin matka autolle täyttyi iloisesta jokeltamisesta.

Takaisin rinkkaan ja reissu alkaa olla ohi.

Automatkaa ei sitten ehtinyt mennä viittä minuuttia kauempaa, kun pikku jätkä jo nukkui istuimessaan tyytyväisesti tuhisten. Niin oli kevään ensimmäinen luontoretki onnellisesti takana.

Ensikerralla pitää kyllä ottaa Nuuksion helposti lähestyttäville nuotiopaikoille vaunut mukaan. Tällöin voimme laittaa väsähtäneen retkeilijän päiväunille vaunuihin ja itse istua vähän kauemmin tulilla.