Räntää ja jäätä

Räntää sataa taivaan täydeltä ja lämpötila on viisi astetta plussan puolella. Metsä on märkä ja putoukset huonossa kunnossa. Ei kestä kauaakaan, kun hanskat ovat litimärät. Myös kerrasto alkaa kastua hihansuista sisään tulevan veden johdosta. En kuitenkaan valita, sillä olemme vihdoin Varkauden lähellä olevilla putouksilla Teemun ja Januksen kanssa. Tälle kaudelle tulee siis vielä yksi jääkiipeily-päivä.

Onko se liidattavissa? Vastaus oli kielteinen.

Ensimmäiseksi putoukseksi valitsimme rännin, jonka loppuosassa ei ole jäätä ollenkaan. Siellä kulki kuitenkin hakeama, jossa pitäisi saada hakku pysymään kiinni. Minulle reitti oli kuin tehty yläköydellä kiivettäväksi eli normaalista poikkeava putous jollaista en ilman treenaamista liidaisi. Alun jääosuus meni ongelmitta. Piti vain pitää lyönnit rauhallisina, ettei pudottaisi vielä kiinni olevia jäitä. Halkeamaan päästyäni eteneminen sitten vaikeutui. Pitkän aikaa olin viimeisessä jäänokareessa kiinni olevan hakun varassa ja yritin saada toista hakkua pysymään halkeamassa. Hakkuni leveä varsi ei kuitenkaan mahtunut syvälle halkeamaan, enkä meinannut millään löytää kalliosta kohtaa johon luottaisin. Aikani ihmeteltyä ja jätkien heiteltyä hyviä ohjeita alhaalta, sain kuin sainkin hakun kiinni sen verran, että sain itseni vedettyä vähän ylemmäksi. Hetken aikaa tunsin epävarmuutta hakkujen pitämisen suhteen, mutta sitten pääsin halkeamaan kiilautuneen kiven kohdalle. Sain hakkuni kiven taakse pomminvarmasti ja sen jälkeen viimeiset metrit olivatkin helppoja. Tästä tuli lopulta yksi kiinnostavimpia yläköysinousuja pitkään aikaan. Olisihan se ollut hieno liidikin, mutta silloin jäätä olisi opitänyt olla enemmän ja loppuosa paremmin varmistettavissa. Reitille täytyy siis palata ensi kaudella.

Yläköydellä halkeamasta oli hyvä etsiä pitävää kohtaa hakuille.

Kaikkien kokeiltua kynsiään rännissä siirryimme kallion vasempaan laitaan, josta löytyi puoliksi pudonnut puikko. Tälläkin kertaa jouduimme turvautumaan yläköyteen, sillä varmoja ruuveja ei olisi reitille saanut ennen viimeisiä metrejä.

Ensimmäinen yritykseni loppui lyhyeen, sillä alun hyllylle noustessani hakut korkkasivat ja sitten heiluin jo köyden varassa. Irtoaminen tapahtui niin varoituksetta, etten pysty sanomaan mitä oikeasti tapahtui. Irtosiko jäätä hakkujen alta vai olinko lyönyt ne vain huonosti kiinni.

Hetken aikaa heiluttuani Teemu laski minut alas ja oli aika yrittää uudelleen. Tällä kertaa pääsin hyllylle ilman ongelmia, mutta katkenneelle puikolle nouseminen meinasi pysäyttää nousuni. En luottanut voimiini, enkä hakun pitoon vaan uumoilin jään alla hyvän tovin.

Pienellä kannustuksella katkenneen puikon päälle.

Sitten Januksen kannustus ajoi minut oikeasti yrittämään nousemista. Ensin oikea hakku kiinni ja siihen piti vain luottaa. Vasen jalka viereiselle kalliolle ja toinen hakku jäähän ensimmäistä ylemmäksi. Luottamus hakkuihin ja oikea jalka varovasti ohuelle puikolle. Vielä oikea hakku ylemmäs ja loppu menikin helposti. Tästäkin noususta jäi hyvä fiilis alun uumoilusta huolimatta. Ehkä ensi kaudella sitä pääsisi oikeasti yrittämään ennen kuin puikon alaosa putoaa.

Näytösluontoinen puikolle nousu.

Seuraavaksi Janus nuosi reitin lähes näytösluontoisesti ja sitten lähdimme katsastamaan kallion oikeasta laidasta löytyvän kolmannen putouksen.

Tällekin päivälle yhdet nousut köyden terävässä päässä.

Putous oli huomattavasti edellisiä matalampi, mutta tällä kertaa jäätä oli liidattavaksi asti. Janus otti reitin ensimmäisenä haltuun ja teki helponnäköisen nousun. Minua alkoi jo sen verran laiskottaa, että pyysin häntä jättämään ruuvit jäähän kiinni. Oma nousuni oli siis helppo ja rento köyttä valmiisiin jatkoihin klippaillessa. Viimeisenä Teemu vielä puhdisti reitin ja niin olimme valmiit siirtymään mökille loppuillaksi saunomaan ja urheilujuomaa nauttimaan.

Niin ja se räntäsade sitten loppui viimeisen nousun aikoihin ja autolle päästessämme aurinko tuli pilvien takaa esiin. Ilta siis vietettiin aurinkoisessa kelissä ja hyvä niin, sillä jäätä kiipeää säässä kuin säässä, mutta kyllä olutta nauttii ulkona mieluummin auringon paistaessa.