Kiipeilykausi aloitettu uudelleen

Melkein kolme kuukautta ehti sitten vierähtää siitä, kun viimeksi tuli käytyä kiipeämässä pääkaupunkiseudulla. Pitkään taukoon vaikutti, kesäkuun sateet, heinäkuun helteet, lomat ja lopuksi vielä elokuun lopun sateet. Onneksi tässä välissä oli pari pyörähdystä Kangaslammin kalliolla ja Lofoottien reissu, joten ihan kiipeilytön kesä ei tästä tullut.

Kiipeilykausi jatkui siis kesäloman viimeisenä päivänä ja pitäisihän tässä olla vielä melkein kaksi kuukautta aikaa käydä kallioita halailemassa. Viime sunnuntainen reissu oli muutenkin kahdella tavalla merkityksellinen. Se oli Elinalle ensimmäinen kerta ulkokalliolla viimeiseen kahteen vuoteen.  Ja mikä tärkeintä, olimme ensimmäisen kerran kallion juurella koko perheen voimin. Tämä oli mahdollista, sillä Minna lähti mukaan ulkoilemaan ja Aarolle seuraa pitämään.

Valmiina kiipeilyiltapäivän viettoon.

Kauhalan parkkipaikalle päästyämme minä otin Aaron rinkaan ja Elina nosti kiipeilyreppumme selkäänsä. Sitten vain kallioden yläpuolella kulkevaa polkua pitkin kakkossektorille. Sen valitsimme kahdesta syystä. Siellä oli eniten tasaista alustaa Aarolle temmeltää ja meille kiivettävät reitit vierekkäin. Vaikka Aarolla oli hyvät eväät mukana ja riittävästi tutkittavaa alueella, emme uskoneet tämän kiipeilykerran kestävän kovinkaan kauaa.

Aaro ja Minna tutkimusretkellä

Enempiä aikailematta minä viritin yläköyden Potilaaseen, koska se oli Elinalle hyvä reitti muistella kalliokiipeilyn saloja. Aikaisempina vuosina Elina oli varmistanut minun liidejäni, mutta tällä kertaa päätimme pysytellä yläköydessä.

Elina ja Potilas

Elina teki kaksi Potilaan nousua, joissa pienen alkukangertelun jälkeen alkoi näkyä, että kyllä hän oli aikaisemminkin kallioilla käynyt. Itse kiipesin Potilaan kerran lämppäriksi ja sen jälkeen kokeilin Mid life crisis:ia, jonka vaakahalkeamaa en ollut aikaisemmin päässyt puhtaasti. Tällä kertaa se meni kuitenkin sangen nätisti joskaan vielä en olisi valmis liidaamaan tätä todella huonosti varmistettavaa reittiä.

Vielä pari vuotta pitää seurata maasta tätä harrastusta.

Kumpaisenkin tehtyä kaksi nousua aikaa oli mennyt noin tunti ja nuori retkeilijä alkoi osoittaa tylsistymisen merkkejä. Koska koko perheen ulkoilun pitää pysyä mielekkäänä kaikille, päätimme tämän kiipeilykerran ja lähdimme siirtymään autoa kohti. Vain hetkeä aikaisemmin Aarolla oli ollut hermo menossa aivan täysin, mutta rinkkaan päästyään ja kävelyn alettua, pikku-jätkä hymyili kuin Hangon keksi ja höpötteli iloisesti omia juttujaan. Kylläpä vain ulkoileminen on helppoa, kun rinkassa matkustaminen on Aarolle niin iloinen asia.

Ulkona on kivaa.

Loppuun söpö kärpässieni. Katsoa saa, mutta ei koskea.