Elina toivoi eräänä ilta viime viikolla, että häntä voisi hemmotella jollain lailla. Sillä minähän käyn viikossa pariin otteeseen kiipeilemässä tai lenkillä, mutta hänen liikkumisensa kotoa hankaloituu sitä mukaan, kun helmikuun puoliväli lähestyy. Hetken aikaa pohdin toivetta ja yritin keksiä jonkin mukavan tavan hemmotella vaimoani.
Eikä aikaakaan, kun mieleeni tuli hyvä tapa tehdä tämä. Mitä jos lähtisimme käymään seuraavana viikonloppuna Nuuksiossa ulkoilemassa, nauttimassa lämpimästä kaakaosta ja nuotiolla paistetusta makkarasta? Sillä matka kyseiselle tulipaikalle parkkikselta ei ole liian pitkä ja lampi itsessään on kappale kauneinta Nuuksiota. En ole aivan varma tarkoittiko Elina juuri tämän kaltaista hemmottelua, mutta vastaus ajatukseeni oli myönteinen.
Lauantaina oli vielä aurinkoinen ilma ja pakkasta juuri sopivasti muutama aste, joten puolen päivän jälkeen olimme matkalla Haukkalammen tulipaikalle. Vajaan kilometrin reippailu sinne oli juuri sopivan mittainen rauhallisesti etenevälle porukallemme.
Vaikka tämän kertainen tulilla käynti ei kovin pitkä ollutkaan, niin kyllä sitä jälleen muisti, että lyhyemmänkin pyrähdyksen takia kannattaa reppuun pakata lämpimää vaatetta ja maistuvat eväät. Kyllä ulkoilupäivä hyvässä säässä on aina sen pienen vaivan arvoinen.
 |
| Nuuksion hyvin tallatuilla poluilla. |
 |
| Paavo ja Leeko pitkän narun nokassa Haukkalammen jäällä. |
 |
| Haukkalammen tulipaikka. |
 |
| Kyllä makkara on aina hyvä syy lähteä luontoon kävelemään. |
Eikä tämäkään ulkoilupäivä ihan ilman kiipeilyyn liittyvää aktiviteettiä ollut. Ennen Nuuksiota kävimme Elinan porukoiden mökillä lumia kolailemassa ja samalla myös hakkuni terät ja jäärautani saivat ammattimiehen teroituksen.
 |
| Hakut ennen teroitusta |
 |
| Hakut teroituksen jälkeen |
 |
| Jääraudat ennen teroitus |
 |
| Ja teroituksen jälkeen. |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti