sunnuntai 25. tammikuuta 2015

Ensimmäiset kymmenen vuotta kiipeilyä takana

Tammikuun puolenvälin tienoilla tuli allekirjoittaneelle kymmenen vuotta täyteen kiipeilyn saralla. Jos tuijottaa pelkästään gradeja, niin kovin kauaksi en ole alkuajoista päässyt, sillä ensimmäisen 6A:ni kiipesin ulkona kolmantena kiipeilykesänä, eivätkä 6B:t taivu vieläkään paria poikkeusta lukuunottamatta. Onneksi sisäistin jo ajat sitten, ettei minun liidipäällä ja kiipeilymäärillä kehitystä pääse ihmeemmin tapahtumaan, joten ulkoilu ja hienot linjat ovat huomattavasti tärkeämpiä kuin kovat gradet.

Kiipeilyni on myös viimeisten vuosien aikana siirtynyt lähes kokonaan ulos. Sisällä voi käydä jokusen kerran vuodessa ja ihan mukavaa se on sielläkin, mutta käytännössä sään salliessa ulos on päästävä. Onneksi sisäkausi kestää Etelä-Suomessa syksyllä pari kuukautta ja keväällä parhaimmillaan vain pari viikkoa, joten kyllä sitä saa omiksi tarpeiksi kivessä tai jäässä roikkua.

Kymmenen ensimmäisen kiipeilyvuoden kunniaksi talvikausi onkin juuri parhaimmillaan, joten viimeisten parin viikon aikana on päässyt oikein mukavasti jään nakutuksen makuun.

Vajaat kaksi viikkoa sitten tuli käytyä parin vuoden tauon jälkeen lentokentän putouksilla, jossa oli pari kiivettävää linjaa. Ensimmäinen ei vienyt aivan toppiin asti, kun jää loppui kesken eikä kallioleikkauksesta löytynyt sen jälkeen mitään missä hakut olisi saanut pysymään kiinni. Yksi hyvä liidi tuli kuitenkin tehtyä ja yläankkuriksi jääneet ruuvit saatiin haettua toisen putouksen kautta. Sen kyllä itse kakkostelin, sillä viimeiset pari metriä olivat sangen kuumottavat.

Mukava pikkuputous kallioleikkauksessa.

Kyllähän lentokentän putoukselta pitää kenttä näkyä.

Viime viikonloppuna oli vuorossa jälleen kiipeilyä Kauhalassa. Tarkoitus oli mennä Siuntion putouksille, mutta paikan päälle päästyämme jouduimme toteamaan putousten loistavan poissaolollaan. Piti siis tehdä u-käännös ja vaihtaa paikkaan.

Siuntiossa ulkoilutettiin kiipeilyvarusteita..

Kauhalassa tuli tehtyä muutama mukava liidi oikean puoleisella putouksella ja paisteltua makkaraa mukaan lähteneellä kaasukeittimellä. Päivän parasta antia oli kuitenkin nähdä Samin löytäneen jääliidipäänsä. Sen verran vaikuttavan näköistä kiipeilyä hän esitti köyden terävässä päässä.

Mutta onneksi Kauhalassa riitti jäätä kiivettäksi.
Sami ja oikean reunan putous.

Myös mukaan lähtenyt Tomek pääsi kokeilemaan jääkiipeilyä, mutta hänen tapauksessa saimme havaita retkikenkien pohjien olevan aivan liian pehmeät remmirautojen kanssa. Toivottavasti hän pääsee jossain vaiheessa uudelleen kokeilemaan kunnon kengillä.

Tälle viikonlopulle osui kiipeilypäivä Nuuksion Romvuorella. Alkuviikosta vaikutti vielä, ettei Pitkäjärven yli kannata yrittää, joten oltiin sovittu Januksen kanssa, että kuljemme tällä kertaa metsien läpi paikan päälle. Reitti löytyi helposti, vaikka melko monta mutkaa oli Siikajärven alueen pikkuteillä käännyttävä ennen kuin autot sai oikeaan paikkaan parkkiin. Myös putousten paikallistaminen ylhäältä käsin oli hankalampaa kuin normaalisti jään yli tullessa.

Pienellä etsimisellä oikea paikka löytyi ja sitten vaan laskeutuminen kallion juurelle reittejä ihmettelemään. Putoukset olivat kuitenkin vielä sen verran huonossa jäässä, että yläköysi oli tällä kertaa oikea ratkaisu. Onneksi vielä jäätymässä olevat oikean suoran yläosa ja vasemman suoran alaosa antoivat sen verran hyvää vastusta, että kiipeilypäivästä tuli sangen täydellinen.