Ensimmäinen yö autiotuvassa

Inarijärven reissun jälkeen lupasin Aarolle, että seuraavan yönyliretken tekisimme yhdessä. Samalla myös sovimme, että retkellä nukkuisimme autiotuvassa. Sopivaa paikkaa tuumaillessani kohteeksi valikoitui Korouoma, sillä sehän tarjosi parhaat mahdolliset puitteet yhteiselle seikkailullemme. Kävelymatkaa autolta yöpaikalle tulisi noin puolitoista kilometriä. Reitti olisi helppokulkuista polkua. Perillä meitä odottaisi mukava Pajupuron autiotupa. Ja tietenkin peruslogistiikkakin olisi tälle reissulle helposti hoidettavissa, sillä perheemme viettää joka kesä noin viikon Posion maisemissa.

Reissu alkaa reippain askelin

Auton jätimme metsäautotien varteen noin kahden maissa iltapäivällä ja pienen varustesäädön ja eväiden syönnin jälkeen olimme valmiit lähtemään. Paljon kuljettu polku vei rauhallista tahtia alaspäin. Välillä kuljimme maapohjalla ja sitten taas vanhoilla pitkospuilla. Toivoisin kyllä, että pitkoksia uusittaisiin lähivuosien aikana, sillä niin huonossa kunnossa ne ovat. Käytännössä jouduimme koko ajan väistelemään katkenneita lankkuja ja Aarokin oppi nopeasti ilmoittamaan, että edessä jälleen hankala kohta.

Matka etenee mukavasti pitkoksilla..

 

Mutta tarkkana on oltava katkenneista lankuista johtuen.

Vajaan kilometrin kuljettuamme Aarolla alkoi tehdä mieli eväitä. Vähän aikaa jouduimme kuitenkin vielä jatkamaan sopivaa kohtaa etsien, mutta sitten tulimme taukopaikaksi tarkoitetun istuimen luokse. Puinen penkki oli jo parhaat päivänsä nähnyt kuten muutkin osat reitillä, mutta hyvin se vielä sopi paikaksi keksien ja suolakalojen syömiseen.

Taukopaikalla

Matkan jatkuessa reitti alkoi jyrkkenemään, joten viimeisen sadat metrit kuljimme hyvin rauhallisesti. Sitten ensimmäiset Pajupuron rakennukset alkoivatkin jo näkyä ja niin olimme autiotuvan pihapiirissä.

Pajupuron tuvalla

Yöpaikka kartalla

Ensimmäisenä kävimme tutustumassa tuvan sisätiloihin ja tässä vaiheessa Aaro olisi ollut jo valmis jäämään sisälle. Ilma oli kuitenkin sen verran hyvä, että siirryimme ulos ruokaa laittamaan. Olin ollut ostamassa meille pyttipannua, mutta trangian pannun lämmetessä huomasin ostaneenikin lihapullapannun.

Ruuan valmistuttua Aaro halusi sisään pöydän ääreen syömään, joten otimme lautasemme ja juomapullot ja siirryimme sisälle.

Päivällinen pöydän ääressä

Syönnin jälkeen lähdimme pienelle seikkailukävelylle Korojokea seuraavalle polulle. Reitti kulki hienosti mutkittelevan puron vartta, mutta pienelle kulkijalle se taisi olla loppujen lopuksi melko tylsä. Emme siis kulkeneet pitkääkään matkaa, kun käännyimme jo takaisinpäin.

Polku Korojoen varressa

Takaisin Pajupuron tuvalla

Tuvan pihaan päästyämme oli aika sytyttää nuotio, mikä meinasikin olla melko kinkkinen projekti, sillä puut olivat todella märkiä. Onneksi liiteristä löytyi tuohta ja minulla oli sytytyspaloja mukana, joten pienellä säädöllä nuotio saatiin syttymään. Kovin hienoja tulia märistä puista ei kuitenkaan tullut. Sen verran kituuttaen ne paloivat.

Nuotion sytyttyä leikimme jonkin aikaa Turtles -leikkiä, jonka juonikuviot meinasivat mennä minulla todella pahasti ohi. Eipä se kuitenkaan hyvää leikkiä haitannut.

Kellon päästyä seitsemään oli aika ottaa iltapalaksi leipää, makkaraa ja kaakaota. Syötyämme kysyin Aarolta oliko hänelle ollut hyvä retkipäivä. Vastaus oli, että ei koska emme olleet olleet kovin paljoa autiotuvan sisällä. Onneksi kello ei ollut vielä liikaa, joten siirryimme samantien tupaan, jossa laitoin ensin kaminaan yhden pesällisen puita. Sen jälkeen laitoimme pedit, luimme vähän kirjaa ja pelasimme kirjainpeliä, jossa Aaro teki sanoja ja minä yritin lausua niitä.

Kirjainpeli käynnissä

Yhdeksän jälkeen olimme ehtineet leikkiä tuvassa hyvän tovin, joten oli aika käydä nukkumaan. Aaron makuupussiin peiteltyäni jäin hänen viereen hetkeksi pötköttämään ja pariakymmentä minuuttia myöhemmin huomasin itsekin torkahtaneeni.

Nousin vielä hetkeksi ylös ja selailin tupakirjaa jonkun aikaa samalla iltaolutta nauttien. Sen jälkeen oli minunkin vuoro käydä nukkumaan.

Yöllä pihalla käydessäni huomasin Aaron pullahtaneen ulos makuupussista ja vieläpä kääntyneen pää jalkopäätä kohti. Peittelin hänet takaisin makuupussiin, josta hän heräsi aamulla.

Aamupalan syötyämme Aaro ehti vielä leikkiä tovin tuvan pihalla minun pakatessa tavaroitamme ja siivotessa tupaa. Kaiken ollessa valmiina lähdimme kävelemään ylös uoman pohjalta.

Autolle päin.

Tällä kertaa pidimme kävellessä kaksi taukoa, sillä ylämäki oli selvästi alamäkeä rankempi pienelle retkeilijälle. Ensimmäisen "joko ollaan perillä" -kyselyn tullessa minä onneksi jo näin auton, joten päivän kävely loppui juuri sopivalla hetkellä.

Tästä tuli minulle neljäs kesäretki Korouomassa viiden vuoden aikana, joten voin suositella aluetta niin aikuisemmille kuin lapsellisemmillekin retkeilijöille. Paikan ainoa huono puoli taitaa olla, että rengasreitin tekeminen siellä on sangen hankalaa, joten yön yli reissuilla olisi näppärämpää saada auto siirrettyä tai olla kahdella autolla liikenteessä.

Aarokin taisi pitää reissusta. Varsinkin, kun loppujen lopuksi olimme myös tuvan sisällä tarpeeksi. Ja tottahan se on, että olimme puhuneet kokoajan tuvalle lähtemisestä, ei sen pihalle..