Ensimmäinen metsäyö

Kesäloman ensimmäisen telttaretken paikaksi tuli Nuuksio tai oikeastaan Karjakaivon ulkoilualue. Seuraksi retkelle sain Aaron, jolle tämä oli ensimmäinen yö metsässä ja toinen telttayö kaiken kaikkiaan.

Valmiina retkelle.

Matkaan lähdimme päivällisen jälkeen. Automatkaa polun alkuun tuli vain kymmenen kilometriä, joten kuuden aikaa olimme valmiit kävelemään. Minulla oli rinkassa kaikki tarvitsemamme varusteet leiriintymisvälineistä vaihtovaatteisiin ja ruoista vesipyssyihin. Aarolla oli intoa ja vauhtia retkelle lähtöön.

Hyvää polkua eteenpäin.

Matkaa leiripaikalle oli noin 700 metriä. Aluksi kuljimme Kolmperä -lammen viertä seurailevaa polkua. Matka eteni tällä pätkällä hyvin rauhalliseen tahtiin, sillä melkein jokaisesta puskasta piti syödä mustikoita.

Ei tässä ensimmäistä kertaa pitkoksia kuljeta.

Lammen pohjoispäädyn jälkeen lähdimme nousemaan kahden kumpareen satulaan, jonne päästyä oli aika pitää pieni tauko. Reippaasti nousevalle retkeilijälle oli tullut tässä vaiheessa mieleen, että meillä oli keksejä rinkassa ja kyllähän ne sopivatkin taukopalaksi hyvän nousun päälle.


Keksien ja vesitilkan jälkeen jatkoimme vielä noin sata metriä ja pääsimme viimeiselle esteelle ennen leiripaikkaa. Tällä kohtaa polku nousi noin puolitoista metrisen kallion päälle. Kalliossa oli hyvä porras puolessa välissä, mutta silti piti olla tarkkana, kun ensin autoin Aaron ylös ja sitten tulin perässä painavan rinkan kanssa.

Viimeinen este ja päästään leiripaikalle.

Leiripaikka oli todella toimiva. Se oli sangen tasainen ja sieltä löytyi kaikki tarvittava eli tulipaikka, liiteri ja puucee. Paikan päällä oli jo kolme nuorta miestä nuotiolla, joiden kanssa vaihdoimme muutaman sanan. Sitten oli aika etsiä tasainen paikka ja pystyttää teltta.


Aaro auttoi vähän aikaa teltan kanssa, mutta sitten läheinen mustikkapuska vei hänen huomionsa hetkeksi. Aivan pystyttämisen loppumetreillä leirialueelle tuli vielä kaksi naista ja heitä Aaron piti lähteä seuraavaksi jututtamaan. Sain siis pistää loppuleirin itsekseni kuntoon.

Telttassa on hyvä pitää sadetta.

Sain teltan pystyyn ja narut kireälle juuri kun hetken jo kestänyt pisarointi muuttui kunnon sateeksi. Singahdimme siis Aaron kanssa teltan suojaan ja sateen aikana laitoimme makuualustat paikoilleen ja söimme hieman keksejä.

Sateen jälkeen käytiin ihmettelemässä leiripaikkaa tarkemmin.

Sade ei onneksi kestänyt kauaa, joten seuraavaksi oli illallisen vuoro. Puiden sahaamisen ja halkomisen aikana pikku-retkeilijän reviiri alkoi jo laajeta vähän turhankin paljon, mutta hyvin hän aina palasi seikkailuiltaan katsomaan joko sitä oltaisiin valmiita.

Noin vartin kestäneiden puutöiden viimein valmistuttua päästiin sitten tulia laittamaan ja syömään. Meillä oli illaksi makkaraa, eväsleipiä ja kaakaota. Tässä vaiheessa tulipaikalle tuli muutkit alueella telttailijat, joille Aaro piti omaa pientä showtaan yllä.

Illallinen nuotiolla

Kello alkoi tässä vaiheessa olla jo sen verran, että minun vielä syödessä viimeistä makkaraani oli Aaro jo saanut tarpeekseen tulilla istumisesta ja väsy alkoi ajaa häntä teltaa kohti. Hotkaisin siis oman illalliseni ja siirsin tavaramme teltalle.

Vähän piti vielä teltasta kurkkia ennen iltatoimien aloitusta.

Vajaan tunnin jaksoimme vielä olla teltalla hereillä ja sitten oli aika siirtyä makuupusseihin. Retki oli tainnut olla sen verran jännittävä, että nukahtaminen kesti tällä kertaa hieman normaalia pidempää. Jonkun ajan päästä viereisestä pussista kuului kuitenkin rauhallinen tuhina. Tässä vaiheessa nousin vielä hetkeksi teltan ulkopuolelle kuvailemaan ja nauttimaan rinkasta löytyvän oluen.

Yksi olut oli juuri sopiva määrä tähän hetkeen ja sen jälkeen oli oma aikani tehdä iltatoimet ja siirtyä nukkumaan.

Leiri on hiljentynyt.

Yö meni todella hyvin ja vähän kuuden jälkeen teltassa oltiin valmiita heräämään. Vaatteet vaihdettuamme siirryimme teltan eteen aamiaista laittamaan. Kattaus oli perinteinen puuroa ja mehukeittoa, sekä kahvia ja kaakaota.

Aamupalalla

Aamiaisen jälkeen oli vuorossa leirin purku. Tämä tapahtui hyvin samaan tapaan kuin pystyttäminenkin eli minä purin ja Aaro seikkaili lähimaastossa. Ennen liikenteeseen lähtöä luimme vielä hetken kirjaa ja vähän puolen yhdeksän jälkeen lähdimme kävelemään autoa kohti.

Tuonne päin lähdetään.

Ja taas maistuu meno..

Keksitaukoa ehdotettiin jo samassa paikassa kuin tulomatkalla, mutta tällä kertaa emme pysähtyneet parisataa metriä käveltyämme. Kuljimme siis vielä jonkun aikaa ja nätin näköiselle nyppylälle päästyämme pidimme tauon.

Keksitauko

 
Tauon jälkeen matkaa oli jäljellä enää muutama sata metriä, joten yhdeksän jälkeen olimme autolla ja vaille kymmenen kotona.

Ensimmäinen yhteinen telttaretki onnistui todella hyvin. Aaro osoittautui reippaaksi ja omatoimiseksi retkeiljäksi, joten yhteinen retkeilyharrastus jatkuu vielä varmasti. Varsinkin, kun kotona nukuttujen päikkäreiden jälkeen Aaron ensimmäisiä kysymyksiä oli, että mentäisiinkö tänäänkin metsään nukkumaan.

Löysimme myös uuden tulipaikan, jolle on mukava tulla päiväseltään tai yöksi. Se soveltuu myös pienen viikonloppuretken kohteeksi, sillä kotiovelta polkuja pitkin matkaa sinne tulee noin kymmenen kilometriä.

Viimeinen silta autolle.