Alkoihan ne pakkaset viimeinkin

Kauan odotetut pakkaset alkoivat viimein viime perjantaina, joten tällä viikolla tuli seurattua tienvarsien kallioleikkauksiin muodostunutta jäätä silmä kovana. Päätimme Samin kanssa viime viikonloppuna, että josko jäätä alkaisi muodostua teiden varsille tarpeeksi, niin lähdettäisiin tällä viikolla jo sitä nakuttaa.

Jäätähän muodostuikin viikossa todella hyvin ja ilmatkin ovat olleet mitä kauneimmat. Eihän sitä sitten ollut muutakaan mahdollisuutta kuin livistää töistä kahden pintaan ja suunnata Kauhalan putouksia tarkistamaan.

Paikan päälle päästyämme saimme iloksemme havaita, että töistä ajoissa lähteminen oli ollut aivan oikea vaihtoehto. Jäätä oli muodostunut jo todella hyvin Kauhalan kumpaankin pääputoukseen. Oli siis aika laittaa varusteet päälle ja räkätä ruuvit ja jatkot valjaisiin ja siirtyä pitkästä aikaa köyden terävään päähän.

Vasemman puoleisessa putouksessa oli sen verran jäätä, että sitä uskalsi hyvin lähteä liidaamaan ilman pelkoa ruuvin kallioon osumisesta. Reitti on ollut perinteisesti todella helppo, mutta kyllä kauden ensimmäiseen liidiin silti sai sopivan määrän jännitystä ja epävarmuutta ahdettua. Pitää todellakin toivoa, että saan vähän lisää varmuutta kasaan ennen ensi kuun Korouoman reissua. Muuten kyseisen viikon teemaksi tulee vähän turhankin vahvasti pelkoa ja epätoivoa kylmän kanjonin pohjalla.

Viimeinkin kunnolla jäätä johon hakut iskeä.

Pienestä epävarmuudesta huolimatta nousu meni hyvin ja oli Samin vuoro lähteä kokeilemaan uusia hakkujaan. Jo ensi metreiltä sainkin sellaisen kuvan, ettei hän ole enää valmis käyttämään vanhoja Ragejani, mikä onkin terveen miehen merkki. Kyllähän uusissa Quarkeissa ja iän vanhoissa Rageissa on melkoisesti eroa, niin painossa, swingissä ja oikeastaan aivan perus käytettävyydessä.

Ensi nousujen jälkeen kiipesimme vielä vasenta putousta pariin kertaan yläköydellä ihan kuntoilumielessä. Varmistaessani Samin nousua huomasin myös, että tällä pakkasella minun paksu Marmotin untuvatakki meinasi olla vähän liikaa. Voinpahan sanoa, että aikanaan tuli hommattua lämmin takki, kun yli kymmenen asteen pakkasessa paikallaan töröttäessä siinä tulee kuuma.

Muutenkin olen kyllä tyytyväinen hankkimiini lämpimiin varusteisiin. Ainakin omalla kohdallani jääkiipeilystä tulee huomattavasti mukavampaa, kun varusteiden kohdalla näkee vähän vaivaa ja valitsee sellaisia joissa ei kylmä heti ala vaivaamaan.

Viime talvena ostin Black Diamondin Punisher jääkiipeilyhanskat. Ne on kyllä mukavan lämpimät ja niiden kanssa ruuvien ja jatkojen käyttö onnistuu ongelmitta. Toinen onnistunut sijoitus oli La Sportivan Batura 2.0 GTX:t. Lämpimät kengät, johon allekirjoittaneenkin lättäjälka menee ongelmitta, eikä varpaita purista, niin kuin monissa muissa kokeilemissani jääkiipeilykengissä.

Oikean puoleinen putous myös kiivettävässä kunnossa.

Illan alkaessa hämärtää siirsimme köyden vielä hetkeksi oikean puoleiselle putoukselle ja teimme siellä yhdet yläköysinousut. Periaatteessa tälläkin putouksella olisi voinut jo liidata. Vain alussa oli reilut pari metriä johon en olisi ruuvejani yrittänyt laittaa. Yläköysinousut olivat kuitenkin nopeampia ja kunnon ensikosketus jäähän oli tällä kertaa päätarkoitus. Kauhalassa tulee varmasti vielä tällä kaudella käytyä ja silloin ehtii tämänkin putouksen liidata.

Kaiken kaikkiaan tästä tuli hyvä kiipeilypäivä ja pitää kyllä lähteä joku toinenkin aurinkoinen päivä töistä ajoissa, jotta ei aina tarvitse viikolla pimeässä kiivetä.

Uusi kamera ja päiväretki Nuuksiossa

Olympoksen iskunkestävä kamerani on mitä parhain mukana kannettava. Sitä ei tarvitse varoa ja se menee mukavasti taskuun. Sateellakin sillä ottaa mielellään kuvia ilman huolta kosteuden pääsystä sisään. Huonona puolena kamerassa sitten onkin, että sillä otetut kuvat ovat todella huonolaatuisia. Tämän piirteen kanssa olen kuitenkin pystynyt jostain kumman syystä elämään jo useamman vuoden, mutta tämän talven aikana kuppi meni lopullisesti nurin. Eihän kuvien räpsimisessä kameralla, jonka lopputulokseen ei ole koskaan tyytyväinen, ole mitään mieltä.

Pitkällisen googlaamisen ja konsultoituani ihmisten kanssa, jotka tietävät kameroista, päädyin Panasonicin Lumix DMC-GF5 malliin. Mini-järkkärihän on mitä mainioin minun käyttööni. Se on kooltaan pieni ja siinä on automatiikka joka on tarkoitettu ihmiselle, jota ei kameran säädöt juurikaan kiinnosta. Vielä kun ostan kameraan pannukakku objektiivin, niin se kulkee todella hyvin mukana.

Viime torstaina pääsin nauttimaan aurinkoisesta säästä ja uuden kameran kokeilemisesta Nuuksiossa. Reitiksi valitsin kahdeksan kilometrin mittaisen Korpinkierroksen.

Mustalammen itäpuolelta tulipaikoille päin.

Tietenkin Leekosta ja Paavosta piti ottaa pari kuvaa.

Maisemaa Rajakallion päältä

Yritän kuvata hämärämpää polkua ja aurinkoista aukiota.

Makkaraa ei tällä kertaa paistettu, mutta pitihän ne kahvit silti juoda.

Mustalampi tulipaikalta.