Inarijärvi 2017 - Alkuvalmistelut

Ensimmäisestä Inarijärven hiihtovaelluksestani tuli tänä vuonna täyteen kymmenen vuotta. Tänä aikana olen ehtinyt käydä järvellä hiihtämässä neljä kertaa ja kerran kelkkailemassa. Pituutta reissuilla on ollut yhdestä viiteen yötä. Vaelluskelit ovat olleet hyvin vaihtelevat. On ollut tuulta, lumisadetta, pakkasta, auringonpaistetta ja jopa täydellinen whiteout-keli. Kertaakaan sää ei ole kuitenkaan tuntunut todella huonolta ja aina hiihto on edennyt hyvää tahtia.

Hyvistä kokemuksista johtuen suunnittelin viidennestä kerrasta Inarijärven jäällä ajallisesti ja matkallisesti pisintä. Reitti oli tällä kertaa pitkään unelmoimani hiihto Sevettijärveltä Inarijärven eteläiselle rannalle. Retkiseuraksi sain ensikertalaisia, joten pitäydyimme autiotupamajoituksessa, joka vaati reissun alussa todella pitkiä päiviä.

Reittiä suunnitellessa minua harmitti, että kulkisimme suurimmaksi osaksi merkattua kelkkauraa ja ajatukseni olikin poiketa uralta heti mahdollisuuden tultua. Ainakin jääluola ja ehkä jopa Ukkonkivi oli tarkoitus käydä katsomassa. Uskoin vakaasti meidän pääsevän kantavilla keväthangilla yli neljän kilometrin tuntinopeuteen ahkioiden kanssa. Alkumatkan sää ja pari muuta pientä muuttujaa muuttivat kuitenkin reissun luonnetta ja muistuttivat, ettei Inarijärveä pidä koskaan ottaa itsestään selvyytenä.

Inarijärvi parhaimmillaan.

Aloin suunnittelemaan tosissani viidettä Inarijärven hiihtoa noin vuosi sitten. Alustavien kyselyjen jälkeen vaikutti pahasti siltä, että joutuisin lähtemään reissuun yksin. Hiihtovaellus ja varsinkin sen pituus ei tuntunut herättävän minkäänlaista kiinnostusta vaeltavissa kavereissani.

Loppukesästä kokeilin viimeistä oljenkortta eli työkaveriani JP:tä. Hänelle myin hiihdon kauniilla maisemilla, auringonpaisteella ja kantavilla hangilla. Joka kerta muistin kuitenkin mainita, että pahimmillaan vaellus saattaisi olla jotain aivan muuta.

Pienen pohdinnan jälkeen JP innostuikin reissusta ja niin minulla oli vaelluskaveri. Yllätykseksemme saimme vielä kolmannen jäsenen hiihtoporukkaan, kun Tomek kysyi voisiko hän lähteä mukaan. Pieni ongelma Tomekin lähtemiselle oli, ettei hän ollut koskaan hiihtänyt. Tätä en pitänyt kuitenkaan kynnyskysymyksenä, sillä Tomek lupasi opetella hiihtämisen jalon taidon alkutalven aikana ja tiesin, että hänellä olisi huomattavasti minua kovempi kunto.

Niin meitä oli kolme lähdössä reissuun ja alkusyksystä ostimme lentoliput Ivaloon sekä varasimme huoneen viimeiseksi yöksi Kultahipusta. Vielä kun työkaverimme isä, joka asui Ivalossa, lupautui ajamaan meidät ja varusteemme Ivalosta Sevettijärvelle, oli reissun logistiikka kunnossa.

Seuraavat kuukaudet menivät varusteita jätkien kanssa tuumaillessa. Vaatetusta kävimme läpi useampaan kertaan. Käytetyt monot löytyivät kummallekin ensikertalaiselle. Myös sukset ja ahkiot saimme jokaiselle sopivan säätämisen ja uumoilun lopputuloksena.

Lumien viimein tultua etelään pääsi jokainen hiihtelemään tahoillaan ja kerran kävimme myös Nuuksion Pitkäjärven jäällä koko porukalla puolen päivän treenihiihdolla. 

Lopulta reissuun oli enää viikko, joten oli aika pakata ja lähettää varusteet Matkahuollolla pohjoiseen. Muutama tunti meillä meni pakata viimeisen viikon aikana töihin tuotuja varusteita, mutta lopulta saimme kaksi ahkiopakettia ja kaksi suksipussia valmiiksi ja lähetettyä.

Rahti valmiina matkahuoltoon.

Itse vaeltajat pääsivät matkaan viikkoa myöhemmin. Lentokoneeseen noustessa oli mukava tietää, että varusteet odottivat jo määränpäässä. Itse reissu minua hieman tässä vaiheessa jännitti. Oli luvattu lumisadetta. Matkakumppanit olivat ensikertalaisia. Joutuisimme hiihtämään ensimmäisenä päivänä pimeässä. Minulla ei ollut mitään tietoa kuinka hyvin reitti olisi merkattu.

Hiihtäjät valmiina lennolle.

Enää ei uumoiluille ollut kuitenkaan sijaa. Ivaloon päästyämme söimme lounaan ja kävimme kaupasta kolme säkillistä ruokaa. Haimme vielä ahkiot mukaan ja juuri ennen liikenteeseen lähtöä muistimme täyttää muutaman termospullon vedellä, mikä oli todella hyvä juttu, sillä vasta autossa kuulin, ettei Sevettijärvellä ollut enää sen enempää kauppaa kuin baariakaan.

Viimein kaikki oli valmista ja suuntasimme kohti Sevettijärveä ja talvivaellus oli parin tunnin automatkan jälkeen valmis alkamaan.