Toisinaan kiipeilykerrat menevät enemmän ulkoiluksi kuin reittien nousemiseksi. Ja pahimmillaan koko ilta saattaa olla niin surkuhupaisaa ihmettelyä, että olisi voinut jättää kiipeilyvarusteet kokonaan pois ja lähteä vain ulkoilumaan. Viime viikolle tälläisiä huonompia kertoja osui sitten parikin.
Maanantaisella kiipeilykerralla otin myös Leekon ja Paavon mukaan, jotta karvanaamat saisivat ulkoilun samalla. Varsinkin, kun suuntasimme
Kauhalaan, niin sinnehän koiruudet oli hyvä ottaa mukaan. Kolmestaan emme kuitenkaan kallioita ihmetelleet vaan Sami ja Januskin lähtivät mukaan.
Olimme koko köörillä Kauhalan kakkossektorin alla vähän ennen kuutta ja valmistauduimme kiipeilyyn mitä parhaimman sään vallitessa. Janus aloitti lämppäämällä
Gruffalolla ja Sami varmisti sekä myös kakkosti kyseisen reitin. Sillä aikaa minä sidoin Leekon ja Paavon viiden metrin hihnalla puuhun ja annoin heille isot luut ajanvietteeksi.
 |
| Paavo ja Leeko kallion juuressa |
Januksen ja Samin vielä kiivetessä Gruffaloa aloin ihmetellä ensimmäistä reittiä itselleni. Silmiini osuikin melkein heti hyvin luotaantyöntävä, mutta samalla jo pari kesää minua kiehtonut
Grunt. Kyseessä on sammaleen valtaama ja aina hieman kosteannäköinen kallion sisäkulma. Edellisinä kesinä olen jättänyt sen kiipeämättä juuri tästä syystä, mutta nyt tunsin tarvetta saada sen tikki listalleni.
 |
| Janus Gruffalon kimpussa |
Januksen ja Samin ollessa valmiina omalla reitillään oli siis minun vuoroni aloittaa Gruntin yrittäminen köyden terävässä päässä. Reitin alkumetritkin etenivät jo hitaasti ja sain havaita, että sammalta oli sellaisia määriä, ettei yksikään muuvi tuntunut kovin varmalta tai hyvältä. Sain kuitenkin kammettua itseni reitin kruksi kohtaan eli ison kiven ylitykseen.
Varmistukset sain kallion ja kiven väliin todella hyvin kiinni, joten mahdollisuudet nousulle olivat olemassa. Varsinkin jalkapaikkoja etsiessäni sain kuitenkin todeta, että sammalta oli vain liikaa. Yritin sitä kaapia kiivetessä pois, mutta en saanut oikein muuta aikaiseksi kuin lisää ja lisää multaa päälleni. Lopulta jouduinkin tulemaan köyteen, mutta silti annoin vielä useamman yrityksen reitille, joka ei kuitenkaan taipunut. En vain saanut sellaista varmuutta, että olisin kunnolla edes pystynyt yrittämään nousua.
 |
| Allekirjoittanut ja Gruntin pakit. |
Lopulta jouduin myöntämään, ettei tämä leikki ollut muuta kuin multaista itsensä kiusaamista. Laskeuduin siis reitiltä ja lähdin kiertämään kallion päälle, josta voisin laskeutua hakemaan varmistuksiani. Niin ja onnistuinpa saamaan köytenikin sotkuun ylös päästyäni, joten ennen laskeutumista jouduin näkemään aivan oikeasti vaivaa sotkuista köyttä selvitellessä.
 |
| Sami ja Potilas |
Kallion päällä säätäessäni Sami oli liidannut
Potilaan ja Janus projektoinut
Mid life Crisis:in. Alas päästyäni päätin yrittää sitä seuraavaksi, kun yläköysikin oli vielä paikallaan, mutta tämäkin reitti hyytyi heti alkuunsa. En saanut poikkarilla käsien sekvenssiä sitten ollenkaan kuntoon, joten muutaman surullisen yrityksen jälkeen oli taas aika tulla alas.
Seuraavaksi Janus aloitti
Ruuvipenkin yrityksen ja hänen jälkeen oli Samin vuoro kokeilla
Moonwalkia. Kumpaisellakin jäi reitti vielä topittamatta, mutta allekirjoittanut ei ehtinyt enää edes yrittää kiipeämistä. Aikani meni ensi Leekoa ja Paavoa ulkoiluttaessa ja sitten jätkiä irrotellessa toisistaan, sillä heidän väliinsä jäänyt luu aiheutti pitkästä aikaa ihan oikean "hampaat kaverin niskassa kiinni" -riidan.
Samin ja Januksen hakiessa varmistuksia reiteiltään olin valmis pakkaamaan omat varusteeni ja lähtemään kotiin. Tästä päivästä tuli hyvää ulkoilua, mutta kiipeilyllisesti hyvin turha reissu.
Tiistai jatkui melko samalla kaavalla kuin edellinenkin päivä. Tällä kertaa lähdin
Taivaskalliolle pelkästään Leeko ja Paavo seuranani. Etelä-Suomen Bouldertoposta olin viimein saanut selville missä
Iso kivi sektori oli, joten lähdin kokeilemaan pikaisesti sieltä löytyviä helppoja vitosen reittejä.
Aloitin projektoinnin
Diretissimasta. Parin yrityksen jälkeen olin jo toppi muuveja vaille valmis, mutta kallion päällä oli sen verran sammaleista etten niitä pystynyt tekemään. Yritin jopa puhdistaa hieman reitin yläosaa, mutta koska en omistanut oteharjaa, niin eihän siitä oikein tullut mitään. Lopulta jouduin myöntämään, että ensi kerralla pitää vähän harjailla muutamaa toppiotetta ja sitten yrittää uudelleen.
 |
| Diretissiman ensi muuvi |
Jotta päivä ei menisi aivan hukkaan kiipesin lopuksi
Poikkinousun. Sainpahan tälle päivällä yhden uuden reitin noustua. Tämän jälkeen olikin aika lähteä kävelemään Pikkukoskelle päin. Tulipahan sekin paikka nähtyä pitkästä aikaa ilman jääputouksia.
Maanantaista ja tiistaista oppineena kävin loppuviikosta ostamassa oteharjan. Sunnuntaina pakkasin sen ja isommankin kotoa löytyneen harjan reppuun laskeutumisvälineiden kanssa ja suuntasin iltapäivästä jälleen Kauhalaan. Paikan päälle päästyäni viritin köyden Gruntin päälle ja laskeuduin harjojen kanssa reitille. Noin tunnin uurastuksen jälkeen reitti näytti jo paljon paremmalta ja seuraavalla kerralla pääsenkin sitä kokeilemaan uudella innolla.
 |
| Grunt |
