Vähäistä kiipeilyä

Kesäkuun kalenterilla tuntuu olevan joka vuosi paha tapa täyttyä kaikesta isommasta ja pienemmästä tapahtumasta. Tämän lisäksi pari viimeintä kiipeily kertaa jäi väliin vesisateen vuoksi, joten hyvin alkanut kesäkiipeily tyrehtyi sitten tänä vuonna lähes kokonaan kasaan kuluvan kuukauden aikana.

Kesäkuun puolen välin jälkeen ehdin sitten vain yhden kerran kiipeämään. Silloinkin piti lähteä boulderoimaan, sillä juhannuksen jälkeisenä sunnuntaina ei viitsinyt kysyä ketään mukaan. Onneksi Lintukallio on vain muutaman kilometrin päässä, joten sinne on helppo lähteä.

Pienen lämmittelyn jälkeen aloin ihmettelemään El Clasicoa. Pidemmän aikaa yritin sen istumalähtöä hioa ja sainpa itseni ilmaankin. Mutta en sitten niin millään keksinyt miten saisin seuraavan moovin tehtyä. Kakkos moovin jälkeen reitti olisikin ollut käytännössä kiivetty, sillä sen jälkeisen osan olen kiivennyt seisomalähtönä. Tästä tuli siis pitkästä aikaa projekti, johon joutunen laittamaan vähän enemmän yritystä. Seuraavaa kertaa siis odotellessa.

Seuraavaksi siitrryin Blossiossin kimppuun. Se taipuikin parin yrityksen jälkeen. Reitin yläosassa on kyllä todella mukavia kapeita halkeamia, joihin saa käyttää vähäisiä jammaajan taitojani. Tästä reitistä pidin.

Sormet Blossiossin halkeamassa