Aaron ensimmäinen metsäretki

Olin jo aikaisemmin tutkiskellut kartasta, ettei Pikku-Parikas lammelle tarvitsisi aina lähteä Nuuksion Kattilasta. Sinne olisi huomattavasti lyhyempi reitti pohjoisesta päin. Kattilasta tulee kuitenkin sen verran mukava  reilu viiden kilometrin polku Pikku-Parikkaalle, ettei pohjoista reittiä ole tullut käytettyä.

Aaro tutkii päivän reittiä

Tänä viikonloppuna asia oli kuitenkin eri, sillä olimme lähdössä ensimmäisen kerran koko perheen voimin metsäretkelle. Aluksi sekoitimme aloituspaikan Salmen ulkoilualueeseen, mutta pienen navigaattorin ihmettelyn jälkeen selvisikin, että kyseessä on Etelälahden leirintäalue.

Pääsimme siis lopulta oikeaan paikkaan, joten sitten vaan liikkeelle. Minulla oli hihnassa Leeko sekä Paavo ja Elinalla Aaro rattaissa. Repussa tietenkin hyvää retkievästä koko porukalle.

Hiekkatie Vähä-Parikkaalle sopii hyvin rattaiden kanssa liikkumiseen.

Pikku-Parikkaan tulipaikka on nimeltään Vähä-Parikas. Ihmeellinen nimen vaihto, mutta näin asia vain on. Matkaa sinne tuli parkkipaikalta vajaat kaksi kilometriä mukavaa hiekkatietä. Reitti oli siis mitä parhain rattaiden kanssa.

Paikan päälle päästyämme aloin purkamaan eväsreppua ja Elina lähti käyttämään koiruuksia uimassa. Aaro veteli vielä sikeitä tässä vaiheessa. Juuri kun sain tulen syttymään, pikku jätkä heräsikin.

Aaro eväsretkellä

Koska Aaro ei viihdy kauaa rattaissa herättyään, oli Elinan aika siirtyä syöttöpuuhiin. Tällä aikaa minä laitoin makkarat paistumaan ja levitin eväämme pöydälle.

Huovalla on hyvä hengata.

Leiri levitetty Pikku-Parikan rannalle

Makkaroiden paistumista odotellessamme levitimme piknik huovan suojaisaan paikkaan. Kauaa emme kuitenkaan voineet Aaroa siinä pitää, sillä aluksi tuuli alkoi kovenemaan ja sitten alkoi vettäkin tihuuttaa.

Siirsimme siis leirimme keittokatokseen, mutta Vähä-Parikkaan tulipaikka savuttaa todella pahasti ja tästä syystä jouduimme pysyttelemään katoksen kauimmaisessa kulmassa. Tässä vaiheessa Aarolla alkoi myös mennä hermot tilanteeseen, joten söimme makkarata ja eväät nopeasti ja aloimme pakkaamaan tavaroita.

Syötyämme tihkusadekin oli jo loppunut, mutta tuuli oli vielä sen verran voimakasta, ettemme halunneet pitää Aaroa enää viltillä. Ihmettelimme siis vielä vähän paikkoja pojan kanssa ja lähdimme kävelemään autolle päin.

Pieni tutkimusretki ennen pois lähtöä.

Kävely takaisin autolle meinasi sitten mennä ihan huudoksi, mutta syli ja maisemien näkeminen rauhoitti tilanteen. Tihkusade ja tuuli tekivät ensimmäisestä metsäretkestämme vähän odotettua hankalamman ja kiireisemmän, mutta hyvä maku reissusta jäi. Kyllä tälle kesälle pitää vielä ainakin toinen Nuuksioretki tehdä.

Reissu ohi, joten takakontissa on hyvä levätä.