Pöyrisjärvi 2013 - Ensimmäinen päivä

Näkkälän tien parkkipaikalla oli tällä kertaa melkein ruuhkaa, sillä Pöyrisjärveen edellisellä viikolla hukkuneen kalastajan etsinnät olivat yhä käynnissä. Olipa parkissa myös poliisiautokin, joten jos alkumatkasta olisi tullut ongelmia, niin virkavalta olisi ollut lähempänä kuin yhdelläkään aikaisemmalla vaelluksellamme.

Yhdelle autolle löytyi kuitenkin vielä paikka ja niinpä oli aika aloittaa viimeinen säätäminen ennen kävelemään pääsyä eli kaikki mukaan tarvittavat varusteet ulos autosta ja rinkaan. Rinkoille tulikin jälleen painoa aivan kunnolla. Jokaiselle taisi tulla vähän reilut kolmekymmentä kiloa tavaraa selkään. Onneksi ensimmäinen päivä oli aluksi maastoautotietä ja hyvää uraa, joten painavien rikkojen kanssa pääsi suhteellisen mukavasti etenemään. Myös tieto, että rinkka kevenisi parilla kilolla heti ensimmäisenä iltana, auttoi vähän kuormaa selkään nostaessa. Lopuksi piti ottaa vielä perinteinen yhteiskuva ja kävely pääsi alkamaan.

Valmiina vaeltamaan

Ensimmäiseen taukoon mennessä selvisi, että tästä tulisi erittäin kuuman vaellus, sillä aurinko porotti helle lukemissa. Meillä ei ollut myöskään aurinkorasvaa mukana, joten pitkähihaista paitaa oli pidettävä käytännössä koko ajan päällä. Myös hatun lieriä piti yrittää kääntää niin, että se suojaisi mahdollisimman hyvin niskaa ja korvia.

Erämaahan eivät etelän miehen moottoriajoneuvolla aja.

Vajaat kolme tuntia ja noin kymmenen kilometriä käveltyämme saavuttiin tutulle Jierstirovan järvelle, jossa olimme pariin kertaan pitäneet leiriä. Tällä kertaa paikalla pidettiin reissun ekaa lounasta.

Lounas Jiestirovan järven rannalla

Parasta tällä tauolla oli saada kengät pois jalasta. Sen verran substrooppinen ilmasto paksuissa nahkakengissä oli yli kahdenkymmenenviiden asteen helteellä. Tässä vaiheessa reissua myös perinteinen nuudeli tonnikala lounaskin maistui vielä sangen hyvältä. Pannukahvista puhumattakaan.

Vajaan tunnin lounastaukoa pidettyämme oli taas aika jatkaa matkaa. Noin kilometrin käveltyämme mönkijällä liikenteessä oleva paikallinen mies pysähtyi kohdallemme. Tietenkin hänen kanssa piti käydä läpi mistä tullaan ja mihin mennään. Lyhyen keskustelumme aikana miehen koira kiersi meidät ja merkkasi läheiset puskat hyvin tarkasti. Miehen lähtiessä taas liikenteeseen, myös koira hyppäsi mönkijän kyytiin ja niin heidän matka jatkui erittäin helpon näköisesti.

Tästä ei uralla kävely helpommaksi muutu.

Meidän matka jatkui kuitenkin hitaasti ja hikoille. Aurinko kuumotti siihen malliin, että käveleminen tuntui todella tuskalliselta. Eikä painava rinkka tietenkään auttanut asiaa. Vähän ennen Hauki-termisjärven etelärantaan saapumista ylitimme pienen suoalueen ja hämmästykseksemme löysimme suolta, itikoiden keskeltä, seuraavat kaksi paikallista miestä pitämässä taukoa. Melko ihmeellisessä paikassa olivat päättäneet pysähtyä. Vaan kyllä he meitäkin tuntuivat ihmettevän, kun kyselivät suksiemme perään. Meillä kun oli koko porukalla vaellussauvat käytössä.

Lopulta oli aika jättää ura tältä päivältä taakse ja siirtyä Hauki-termisjärven länsirantaan kävelemään. Tässäkin vaiheessa saimme kävellä mitä parhaalla tunturi ylängöllä, joten viimeinenkin kilometri ennen leiripaikkaa oli todella ensiluokkaista kävelymaastoa.

Leiripaikalle Hauki-termisjärven pohjoisrannalle saavuimme lopulta neljän pintaan, joten olimme olleet lounas mukaan lukien melkein kuusi tuntia liikenteessä ensimmäisenä päivänä. Matkaa tässä ajassa kävelimme noin 15km.

Paikan päällä meitä odotti yllättävä näky. Siellä oli jo teltta. Onneksi teltta oli pienen harjanteen takana, joten yksinäinen vaeltaja ja me saimme istua iltaa omissa oloissamme. Sen verran naapurimme pyörähti meidän puolella, että kävi moikkaamassa ja kyselemässä reittiämme, sekä hieman kehumassa omaa kalaonneaan edelliseltä illalta.

Kyllä nämä oluet kannatti mukana raahata.

Lyhyen vierailun loputtua mekin pistimme leirimme pystyyn. Tämä tarkoitti, että Toni ja minä pystytimme yhteisen telttamme. Teemu kokosi soolo telttansa ja Mikko laittoi itselleen kolmen hengen teltan mitä tilavimmaksi majoitteeksi.

Telttojen pystytyksen jälkeen seuraavat pari tuntia olivat rauhallista oleilua. Itse kukin kävi todella kylmässä järvessä kastautumassa ja pahimpia hikiä pesemässä. Joimme mukanamme raahaamamme oluet ja kävimme telttakylän takana nousevan hiekkaharjanteen päällä kuvia ottamassa ja kotiin soittelemassa.

Leiri Hauki-termisjärven pohjois rannalla. Taustalla Pöyrisjärven korkein kohta Jierstivaara.

Jossain vaiheessa nälkä alkoi taas nostaa päätään ja oli aika aloittaa ilta-aterian teko. Tälle illalle oli varattu perunamuussia ja poronkäristyslihaa. Ihan parasta poronkäristystä ei trangialla saanut aikaiseksi, mutta hyvälle se silti maistui tunturissa. Myös helteellä piilossa pysyneet itikat alkoivat surista ympärillämme illallisen aikoihin. Päivällä niitä ei ollut ollut kovinkaan paljon, mutta ilman viilentyessä muutamalla astetteella saimme ne taas seuraksi. Omalla kohdallani itikka-huppari antaa kyllä mitä parhaimman suojan näitä ärsyttäviä kavereita vastaan.

Illallisen jälkeen istuimme vielä jonkin aikaa iltaa ja sitten oli aika lopetella tämä päivä ja siirtyä telttoihin. Yö olikin niin kuuma, ettei teltan ovea kannattanut sulkea ja makuupussikin toimi vain peittona. Unta ei silti tarvinnut houkutella. Sen verran rankka ensimmäinen päivä oli ollut helteestä ja rinkan painosta johtuen.

Yöt eivät olleet pimeitä, eivätkä kylmiä.