Kaksi sormenpäätä halkeamassa

Sunnuntaina oli aika taas pyörähtää Rollareilla. Paikasta en ole koskaan erityisemmin pitänyt. Reitit ovat jotenkin epämielyttäviä ja kolmos kehä pitää huolen, ettei kiipeilijän ja varmistajan kommunikoinnista tule käytännössä mitään.

Kauden toinenkin kiipeily suuntautui kuitenkin Rollareille, koska se oli ainoa keino saada Pölykeuhko pois mielestäni. Yleensä en jää projektiksi jääneitä reittejä ajattelemaan, kun kallio jää taakse, mutta tällä kertaa niin kävi. Koko viikon olin vakuutellut itselleni, että muuvit kyseiselle reitille olisivat hallussa, eikä se kruksin alapuolella oleva varmistus nyt niin kaukana ollut.

Paikan päälle päästyäni oli siis aika ottaa härkää sarvista ja yrittää. Alku menikin sangen nätisti. Kiipeily tuntui myös hyvältä ja sain kolme camua hyviin halkeamiin. Sitten oli kruksia edeltävän varmistuksen vuoro. Kyseessä oli pieni halkeama johon sain kiilan tungettua. Eikä se ollut syvälle halkeamaan kauniisti uppoava kiila, jonka varaan luottaisin vaikka äitini, vaan aivan halkeaman huulilla jumiutuva varmistus. Riuhdoin kiilaa oikein kunnolla, mutta ei se näyttänyt irtoavan. Ongelmana oli silti lähtisikö se köyden mukana ylöspäin ja näin irtoaisi halkeamasta.

Sain kuin sainkin kerättyä päättäväisyyteni ja jatkoin kiipeämistä. Kiilan ollessa jalkojeni korkeudella oli vuorossa hyvä kahva, jossa voi hetken levätä. Sitten kruksiin eli pieni pystyhalkeama kahdelle sormenpäälle ja siitä sitten toinen käsi sivuvedolle ja mies ylös hyllylle. Tai näin minä toimin edellisellä viikolla yläköydellä, mutta nyt se ei ollut tehtävissä. En vain pystynyt. Neljä kertaa kävin hipelöimässä halkeamaa ja laskeuduin jälleen kiilan luokse. En vain pystynyt tekemään muuvia vaikka sen jälkeen olisikin ollut vain vähän matkaa hyllyn reunalle, jossa oli todella hyvät otteet.

Lopulta jouduin myöntämään, ettei reitti taipuisi tällä kertaa. Laskeuduin alas ja vein nöyränä yläköyden reitille. Seuraavalla yläköysinousulla sain pienen camun tungettua kahden sormen hakeamaan varmistukseksi, mutta tämä ajatus karisi Samin kysyessä mihin minulla oli aikomus laittaa sormeni nyt kun halkeama oli täynnä rautaromua?

Otin siis camun pois halkeamasta ja kiipesin kruksin ilman ongelmaa. Hyllylle tullessani varmistin vielä, että sain sen alakulmaan yhden varmistuksen kiinni. Seuraavalla liidiyrityksellä olisin siis turvassa heti, kun saisin käteni hyllyn reunalle.

Toisen nousun jälkeen olisi tietenkin pitänyt vetää köysi alas ja saada mies liidaaman, mutta näin ei tapahtunut. Selitin itselleni, että kello oli jo paljon ja voimatkin olivat jo menneet edellisiin yrityksiin. Kiipesin siis reitin vielä kerran yläköydellä ja vannoin palaavani sen alle seuraavalla viikolla.

Sormihalkeama vähän hyllyn alapuolella.