Liikenteeseen lähdimme sen verran aikaisin tiistai aamuna, että saimme teltan leirintäalueelle alkuiltapäivästä pystyyn ja ehdimme vielä hyvissä ajoin Hautuumaa-alueelle paikallisia kiviä katsomaan.
Parkkipaikalta metsään sukellettuamme ei jäänyt epäilystäkään, etteikö tällä reissulla riittäisi kiivettävää, sillä metsässä näkyi isoja kiviä joka puolella. Nyt piti vielä löytää kivi, jolla olisi meille kummallekin tekemistä.
 |
| Hautuumaalla riitti kiviä. |
Hetken aikaa polkua seurattuamme osuimme ensimmäiselle boulderille, jonka tunnistin hetken aikaa 27crags aplikaatiota tutkittuani Night Shift -sektoriksi. Tässä vaiheessa jo huomasin, ettei kivi ollut aivan sillä kohdalla missä me olimme aplikaation mukaan, mutta tällä kertaa heitto ei minua ihmeemmin haitannut.
Kiipesin kiveltä pari helpompaa reittiä. Sieltä ei kuitenkaan löytynyt sopivaa noustavaa ensikertalaiselle, joten pienen topo-tutkiskelun jälkeen oli aika siirtyä Bidoigt -sektorille. Tällä alueella riittikin todella paljon eri tasoisia nousuja, joten seuraavat pari tuntia saimme siellä hyvin kulumaan.
 |
| Helpoillakin reiteillä oli melkoisesti korkeutta ensikertalaiselle. |
Satu sai alueella muutaman hyvän nousun, joissa oli oikeasti ensikertalaiselle tekemisen meininkiä. Omalla kohdallani päivä ei ollut mitään lähetysjuhlaa, mutta en moista onneksi odottanutkaan. Olihan kesään sopinut vain surulliset puolenkymmentä kiipeilykertaa. Pari hyvää nousua tuli kuitenkin tehtyä. Varsinkin Via Fissuresta ja Dalle Moyen SS:sta jäi hyvä maku suuhun. Dallen kohdalla jouduin jo hieman yrittämään, jotta reitti taipui.
 |
| Reiteillä oli sen verran pituutta, että mankkapussi oli hyvä ottaa nousulle mukaan. |
 |
| Sangen teatraalinen toppauskuva. |
Kovin myöhään emme kuitenkaan halunneet kiipeillä, sillä tämä oli kummallekin ensimmäinen kerta Vaasassa. Siirryimme siis hyvissä ajoin leirintäalueen kautta keskustaan, jossa kävimme syömässä ja istuimme iltaa sangen monella terassilla.
Mukava ilta otti jälleen seuraavana päivänä veronsa kiipeilystä, joten pääsin Hautuumaalle keskiviikkona vasta iltapäivän puolella. Ensimmäiseksi kohteeksi otin Opeliskin. Uumoilin pitkään sen juurella nousua, mutta olin tänään yksin liikenteessä, joten päädyin lopulta jättämään kiven väliin. Sen verran sillä oli korkeutta.
Jonkin aikaa seuraavaa sektoria etsittyäni sain todeta, että 27cragsin karttatoiminto oli täysin turha tällä alueella. Kivet eivät oleet lähelläkään sitä kohtaa, johon aplikaatio ne sijoitti. Onneksi alueella on yllin kyllin kiviä ja seuraavaksi saavuin Uberhänk -sektorille. Täällä olisi ollut loppupäiväksi kiivettävää, mutta tämänhetkinen boulderointikuntoni rajoitti vaihtoehtoja huomattavasti.
Kiipesin sektorilta Sex Dream -reitin, jonka jälkeen uumoilin jonkin aikaa seuraavaa kohdetta. Lopulta kokeilin vielä yhden 6a:n istumalähdöä, mutta en saanut edes takapuoltani ylös maasta, joten päätin jatkaa jälleen matkaa. Oli selvää, ettei tälle päivälle tulisi elämää suurempia suorituksia. Lähdin siis mieluummin katsastamaan erilaisia kiviä kuin rimpuilemaan projektin kanssa, joka ei tällä reissulla todennäköisesti taipuisi.
 |
| Cherry cokea kokeilemassa |
Seuraava polku toi minut kiven luo, jonka tunnistin pienellä topojen tutkailulla Bosoniksi.Tältä kiveltä otin työn alle Cherry Coken. Pari kertaa piti tätäkin reittiä yrittää ennen kuin pääsin kiven päälle ihmettelemään, että mistähän tällä kertaa pääsisi alas. Reitti oli myös ainoa reissun aikana, kun olin aidosti tyytyväinen, että minulla oli iso padi mukana. Sen verran yllättäen tulin reitin puolivälistä alas yhden kokeilun aikana.
Seuraava sektorin vaihto oli huomattavasti aikaisempia hankalampi. Ohitin aluksi pari kiveä, joille en kuitenkaan jäänyt kiipeämään. Yritin vielä käyttää 27cragsin karttaa sektorien löytämiseen, mutta sain huomata, ettei valitsemani polun varressa ollut enää yhtään kiveä. Jonkun aikaa käveltyäni oli aika kääntyä takaisinpäin ja yrittää uusia polkuja. Reilun parikymmentä minuuttia etsittyäni pääsin viimein kivelle, jota olin alunperinkin etsinyt eli Taskuvaras -sektorille.
 |
| Nousu Tawasstholen hyllylle. |
Täällä olisi ollut useampikin reitti kiivettäväksi, mutta kyytini oli tulossa noin puolen tunnin päästä ja nälkäkin alkoi jo vaivata, joten päivän viimeiseksi nousuksi valitsin Tawasstholen. Jouduin antamaan reitin alulle muutaman yrityksen ennen kuin pääsin sen puolessa välissä olevalle tasanteelle. Tästä eteenpäin tuntui, että nousisin sen verran korkealle, etten haluaisi yrittää loppua. Pari kertaa alas hypättyäni ja taas tasanteelle noustuani otin kuitenkin itseäni niskasta kiinni ja tempaisin reitin lopun. Kiven päällä oli sopivasti pieni vesilammikko, jossa uitin sormiani, näin antaen nousulle vielä vähän lisää jännitystä. Hyvin se lopulta kuitenkin nousi ja niin oli Vaasan kiipeilyt tältä erää tehty.
 |
| Kiipeilyt tältä erää takana. |
En ehtinyt kiivetä montaakaan reittiä parin päivän aikana, mutta eipä se loppujen lopuksi haitannut. Pääsinpähän viimein tutustumaan boulderointiin Vaasassa. Ensi kerralla on sitten helpompi löytää kiivettävää, kun kivet ovat hieman tutumpia. Kiipeilyjen lisäksi kelit suosivat ja tuli vietettyä pari mukavaa iltaa hyvässä seurassa, joten lomareissun ensimmäisiä päiviä voi pitää sangen onnistuneina.
 |
| Pitäähän sitä hetkeksi rantakiville rauhoittua, kun on kerta Vaasaan asti ajettu. |
Torstai aamuna kello soi seitsemältä ja oli aika lähteä Oulun kautta kohti Posiota ja Korouoman retkeilymaastoja.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti