Kangaslammin kalliolla

Lofoottien kuvat ja videot vaativat vielä vähän ihmettelyä, joten palataanpa parin viikon takaisiin tunnelmiin Kangaslammin kalliolla. Näillä parikymmentä kilometriä mökiltä olevilla seinillä tuli käytyä talvella jäätä nakuttamassa, joten tällä reissulla piti tarkistaa sopisivatko ne myös kesäkiipeilyn. Vastaus oli, että hyvin sopivat.

Kalliolla tuli käytyä kaksi kertaa Kangaslampi -viikon aikana. Ensimmäisellä kerralla mentiin sinne veljeni Petrin kanssa. Tulimme tällä kertaa samalle kohdalle, jossa olimme myös talvella jäätä kiipeämässä. Reitti oli sangen likainen, mutta silti kiivettävissä. Kävin siis virittämässä yläköyden ja laskeutuessani harjailin kalliota sen verran, että uskoin ylös pääseväni.

Sitten vain tekemään yläköysinousua, joka meni sangen mukavasti. Lisää harjausta reitti tietenkin kaipaisi ennen liidi yritystä, mutta tälle päivälle saimme siitä jo parit hyvät kiikut. Pete ei tällä kertaa päässyt aivan ylös asti, mutta tämä taisi olla hänelle toinen kerta ulkokalliolla ja edellisestä oli jo jokunen vuosi, joten hyvältä hänenkin kiipeämisensä näytti. Itse tein muutaman nousun paikalla olomme aikana ja joka kerta puhdistin kalliota hieman lisää.

Mukava halkeama, mutta vaatii hieman puhdistamista.

Petrillä meni alun släbi loppujen lopuksi, mutta multainen halkeama ei herättänyt tällä kertaa työstöinnostusta.

Pari päivää myöhemmin tultiin kalliolle uudelleen ja tällä kertaa Teemun kanssa. Edellisen kerran multainen halkeama ei kuitenkaan herättänyt Teemussa ihmeemmin kiipeilyhaluja. Pienen työstön jälkeen hän leimasi sen liian likaiseksi. Allekirjoittanutta se kuitenkin yhä kiehtoi. Näytin sille siis jälleen hieman lisää harjaa ja tulipa ensimmäiset piissitkin kokeiltua yläköydessä riippuen.

Reitti vaatii kuitenkin oikeaa harjausta ennen ensimmäistä liidiäni, joten pitää tulla vielä kolmannen kerran paikalle yksinään, jotta voi keskittyä täydellä tarmolla halkeaman putsaamiseen. Pidän tätä siis omana projektinani ja jatkan kun ehdin.

Sillä aikaa kun laskeuduin ja harjailin halkeamaa oli Teemu käynyt ihmettelemässä kalliota vähän lisää. Hän löysikin sieltä pari selvästi harjattua reittiä. Toinen niistä oli halkeama ja toinen sporttireitiksi sopiva fleikki.

Siirsimme ensin köyden halkeaman päälle ja kumpainenkin kiipesi reitin yliksellä. Vähän aikaa uumoilin, mutta tein onneksi oikean ratkaisun, joten ei kun piissit valjaisiin ja halkeaman kimppuun. Reitti oli todella hyvin varmistettavissa ja sopivan kiipeilyllinen. Hieman jopa harmittaa, etten lähtenyt hakemaan siitä on-sightia. Hyvää kiipeilyä siis ja antaisin sille gradeksi 5-. En usko olevani kuitenkaan ensimmäinen sen kiivennyt, sillä sen verran hyvin se oli puhdistettu. Myös reitin päällä olevassa puussa oli selviä köyden jälkiä. Nimeämään en siis sitä ala.

Yksi kesän parhaista helpoista liideistä. Kuvaajalle kiitos, että onnistui piilottamaan naamani kuvasta.

Tämän jälkeen siirsimme köyden vielä fleikille. Teemu lähti kokeilemaan reittiä, mutta sen ruksi ei vielä taipunut. Koska tiesin, ettei pikku nykeröillä ja listoilla kiipeämistaitoni olleet Teemun kanssa aivan samalla tasolla, päätin jättää tämän reitin kokeilematta. Ensi kerralla sitten.

Tähän tulisi varmasti hyvä reilun kuutosen sporttireitti.

Paikka itsessään on sangen pusikkoinen ja varjoisa. Vaatinee siis useamman kuivan päivän, että nämä kalliot kuivuvat.