 |
| On sitä tullut kauniimmassakin säässä kiivettyä. |
Tänään suuntasimme Mammutti-putoukselle. Tarkoitus oli ensin kiivetä vasemman puolen helppo linja ja siirtyä sitten oikealle reunalle, josta olin pakittanut edellisenä vuonna. Paikan päälle päästyämme saimme kuitenkin todeta, ettei putouksen vasemmalle reunalle tarvinnut mennä. Vesi valui siellä valtoimenaan putousta alas ja jää oli muutamissa kohdissa niin ohutta, että siitä näki läpi. Mammutti oli varmaan huonoimmassa kunnossa, mitä olin koskaan nähnyt. Käytännössä vain oikea reuna oli kiivettävissä, sillä jyrkän keskiosuudenkin jää oli todella heikkonoloista.
 |
| Mammutti oli erittäin märkä ja ohuessa jäässä. |
Päätimme hoitaa ensinousun tällä kertaa kahdessa osassa. Sami liidasi ensin putouksen ensimäiselle hyllylle ja minä aloitin siitä oman nousuni putouksen jyrkentyessä. Oman osuuteni alku oli kyllä todella hankalaa kiivettävää, sillä jää ei ollut hetkeäkään tasaista vaan se oli täynnä ohuita puikkoja ja syvennyksiä. Hakuthan siihen upposivat ongelmitta, mutta jalkojen kanssa sain tuskailla koko ajan. Kenkiä ei vaan meinannut saada puikkojen väliin niin että niihin olisi voinut aidosti luottaa. Tämän osuuden aikana jalkani irtosivatkin monesti, mutta onneksi pysyin joka kerta seinällä sen verran, että ehdin potkia kärkipiikit takaisin jäähän. Nousua ei myöskään auttanut edellisen päivän suoritus, joten pohkeet olivat todella kovilla. Räntäsade oli onneksi loppunut jossain vaiheessa, joten kiivetessä ei kastunut aivan samalla tavalla kuin eilen.
Jyrkän osuuden jälkeen pääsin loivalle jäälle, joka kulki kallion vieressä. Loppumatka olisi ollut rentoa nakuttelua, mutta pari moovia tehtyäni jää päästi pahaenteisen rasahduksen. Kohta ääni toistui, emmekä olleet aivan varmoja mistä se pääsi, mutta epäilin vahvasti, ettei allani oleva jää ollut kunnolla kalliossa kiinni. Jouduin etenemään vielä muutaman varovaisen metrin ylöspäin ennen kuin pääsin viereiseltä kallioosuudelta tulevan ohuen jääluiron kohdalle. Siihen pystyin sitten kiinnittämään seuraavan varmistukseni ja jos allani oleva putous olisi lähtenyt irti, olisi tämä jää siitä erillään ja pitäisi minut varmasti putoamasta.
Viimeiset parikymmentä metriä etenin siis rauhallisesti ruuveja aina kalliolta tuleviin jääluiroihin kiinnittäen. Loppu nousun aikana en kuullut enää rasahduksia, mutten uskaltanut siltikään luottaa allani olevaan jäähän.
Lopulta epäilyttävä jääosuus oli takana ja jäljellä oli viimeinen vajaan parin metrin ponnistus pystyllä jäällä lumihankiosuudelle. Tässä vaiheessa meinasi alkaa harmittaa, sillä olin käyttänyt kaikki ruuvini ja loppuosuudelle piti nousta hakut kiinni turpeessa - ei jäässä. Myös viimeinen varmistus oli tässä vaiheessa jo usemman metrin päässä.
 |
| Reitti kulki suunnilleen köyden osoittamaa linjaa. |
Juuri ennen kuin lähdin vetämään itseäni turpeesta muistui mieleeni, että olin sujauttanut umpeen jäätyneen ruuvin takin alle aivan reitin alussa. Sieltähän se nyt löytyi ja niin minulla oli viimeisessä jääosuudessa ruuvi kiinni. Tämän jälkeen loppu oli helppoa ja myös hangessa kahlaaminen ankkuripuulle meni huomattavasti edellistä päivää tuskattomammin.
Tälläkään kertaa emme saaneet Samin kanssa puheyhteyttä kuulumaan, mutta onneksi olimme sopineet köysimerkit valmiiksi. Niin muutamaan tiukan nykäisyn jälkeen pääsin varmistamaan Samia toppia kohti.
 |
| Evästauko |
Loppupäivän kiipeilyt menivät tutuissa merkeissä. Ensin toimme eväät putouksen päälle ja ne syötyämme kiipesimme muutaman nousut yläköydellä. Kodalla olimme takaisin neljän pintaan ja siinä vaiheessa kumpainenkin oli samaan mieltä. Kaksi päivää kiipeilyä riitti tällä kertaa.
 |
| Kiipeilyt tältä erää hoideltu. |
Illan aikana kävimme vielä pienellä kävelyllä katsomassa josko Ruskeasta virrasta olisi saanut hienoja iltakuvia. Tämä ei tietenkään onnistunut, sillä taivas oli pilvessä ja lumisade oli alkanut uudelleen. Pari pimeässä räpsittyä lumimaisemaa tuli silti ikuistettua.
 |
| Korojoen silta. |
Kävelylenkin jälkeen oli illallisen vuoro, minkä jälkeen pakkasimme rinkat niin valmiiksi kuin mahdollista. Meillä oli tarkoitus tehdä aamulla nopea lähtö, sillä illalla olisi pääkaupunkiseudulla synttärijuhlat, joita emme halunneet jättää väliin.
Lauantai aamuna kello soi kuudelta. Auto starttasi kahdeksalta ja yhdeksältä illalla olimme jo juhlissa boolilasit täytettyinä.
 |
| Hyvissä ajoin kohti etelää. |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti