Lähiputouksella

Alkuviikosta kävin läheisellä ulkoilureitillä pitkästä aikaa lenkillä koiruuksien kanssa ja noin puolessa välissä matkaa huomasin hakkuuaukean toisella laidalla yllättävän näyn. Sinne oli kehittynyt mukavanoloiset putoukset. Niiden korkeutta oli paha arvioida matkasta ja illan hämäryydestä johtuen, mutta sen verran hyviltä ne näyttivät, että seuraavan lähiretkemme kohteesta ei ollut enää epäilystäkään.

Jääputous pongattu iltalenkillä

Sunnuntai aamupäivällä keräsimme siis reppuihin kiipeilyvarusteet ja evästä putouksen tarkistusretkeä varten. Myös Aarolle otettiin valjaat mukaan, josko kalliolla olisi annettavaa myös pienimmälle seikkailijalle.

Retkeilijöillä vauhti päällä..

..kohti putouksia.

Putouksille tuli kotiovelta matkaa vajaa kilometri ja suurin osa siitä oli alamäkeä, joten pulkan kanssa olimme perillä melkoisen nopeasti. Ainoa vähän hitaampi osuus oli hakkuuaukea ja siitä oli joku mennyt yli lumikengillä, joiden uraa seuraten pääsimme  helposti tämän pätkän.

Viimeiset metrit perille.

Itse putoukset olivat huomattavasti hienommat, mitä olin uskaltanut toivoa. Korkeutta oli vajaat kahdeksan metriä ja parin helpon linjan lisäksi löytyi myös yhdeksänkymmentä asteinen kohta.

Jäälinjojen tarkastelua.

Hetken kulutta minulla oli jo kiipeilyvarusteet päällä ja lähdin sooloamaan loivinta kohtaa ylöspäin köyttä perässä vetäen. Tällä välin Elina ja Aaro laittoivat pulkan ja istuma-alustan vähän kauemmaksi ja katselivat nousua. Reitti ylös oli todella helppo, mutta kyllä sitä vaan ottaa nousun normaalia varovaisemmin, kun ei ole löydessä kiinni ja korkeutta tulee kuitenkin jonkin verran.

Köyden vienti soolonousuna.

Ylös päästyäni tein ankkurin puuhun ja laskeuduin alas. Näin meillä oli yläköysi helpoimmalla kohdalla ja seuraavana oli kiipeilyvuorossa Aaro. Edellisenä kesänä ostamani kokovartalovaljaat sopivat nyt hänelle todella hyvin ja niinpä pikku-jätkä oli hetken kuluttua köydessä kiinni ja valmiina nousuun. Putouksen loivimmalla kohdalla oli sen verran lunta, että Aaro ei tarvinnut muita apuvälineitä kuin kädet ja jalat. Vaikka taisi nousua helpottaa melkoisesti, että vedin häntä köydellä vähä vähältä ylöspäin. Puoleen väliin päästyään Aaro oli valmis, joten laskin hänet alas. Vielä ei jalat seinällä taktiikka oikein toiminut, mutta onneksi putousta pääsi hyvin alaspäin myös peppumäkeä.

Valjaat pikku-seikkailijalle.

Alas päästyään Aaro päätti, ettei yksi kerta vielä riittänyt, joten oli aika hänen toistonousulle. Jälleen edettiin samalla tavalla eli Aaro käytti jalkoja ja vähän käsiä ja minä vedin köydellä nousijaa ylöspäin. Tällä kertaa etenimme jo putouksen puoleen väliin ja olisi pikku-jätkä halunnut ylemmäskin, mutta päätimme tämän korkeuden jo riittävän. Myös luvatut kaakao ja keksit auttoivat kiipeilyinnon laannuttamisessa.

Ja ei kun kiipeämään.

Aaron ja minun juodessa kaakaota oli Elinan vuoro laittaa pitkästä aikaa valjaat päälle, raudat jalkoihin ja tarttua hakkuihin. Kaiken ollessa valmista Aaro siirtyi vähän kauemmaksi pulkan päälle keksejä nauttimaan ja Elina aloitti kauden ensimmäisen jäänousunsa. Kiipeily meni todella hyvin ja sen aikana saimme myös treenata vähän normaalista poikkeavaa köysitoimintaa, kun minun piti laittaa Aarolle rukkaset käsiin yhdessä välissä. Onneksi tämä tapahtui Elinan seisoessa hyllyllä, joten hän ei joutunut roikkumaan minun säätäessä Aaron rukkasten kanssa.

Elinan vuoro aloittaa kiipeilykausi.

Nousu etenee tyylipuhtaasti.

Elinan päästyä alas oli kuulemma jälleen Aaron vuoro, joten selvästi laji oli ensikertalaiselle mieleen. Sitten oli vielä kerran minun vuoro, joten pääsin viimein kokeilemaan putouksen jyrkintä kohtaa. Se meni sen verran mukavasti, että ensi viikolla voisi vielä pyörähtää paikan päällä parin ruuvin kanssa ja hommata siitä kauden viimeinen liidi.

Nousuni jälkeen kaikki olivat saaneet kiivettyä hienot linjat ja eväätkin oli syöty, joten oli aika lähteä kotia kohti. Tulomatkan pulkkamäki oli nyt minulle hyvä sunnuntai-treeni, sillä Aaro istui mielellään pulkassa myös ylämäkeen.

Reitit noustu ja eväät syöty, joten kotia kohti.

Niin oli onnistunut ulkoiluaamupäivä taas takana ja mikä hienointa, meille löytyi hyvät treeniputoukset kävelymatkan päästä. Vaikka niillä ei paljoa korkeutta olekkaan, niin kyllä vajaan kilometrin matkan kotiovelta mielellään kävelee, jotta vähän pääsee nakuttelemaan.